Niin eli vihdoin Trans Mongolian päätepisteen lennot, Katjan toimesta, buukattu..eli Tokio - Hong Kong!! Sinällään hauskaa, kun ei ole vielä hyppysissä mitään konkreettista siitä, että ollaan poistumassa koko Suomen maalta, mutta onneksi sentään jotain edes mikä antaa jo aavistuksen makua siitä, että reissu, VIHDOIN JA VIIMEIN, on toteutumassa! Jiiihaaa!!! \o/
Jännä miten mun alunperin yksinäisestä, huhtikuun kestävästä, junamatkasta on kehkeytyny kahden naisen, melkein 2kk kestävä , Aasian valloitus ja n. vuosi sitten päätin reissustani ja tässä sitä ollaan. Muutama hassu viikko matkan alkuun ja jumalauta.. ME ollaan todella menossa!!!!! (vaikka välillä se on näyttäny kyllä siltä, että ei tule mitään. Sen verran paljo on myös paskaa mutusteltu. )
Enää 10 viikkoa avioliittoa duunin kanssa, enää 10 viikkoa elämäntila stressiä ja sitten voin ottaa hetkellisen asumuseron duunista, pään tyhjäyksen ja KIRMATA ANSAITULLE vapaalle!! Pakko paidassa tai ilman, mutta en paskannakkaan työmaan tai ihmissuhde sotkujen suuntaan muutamaan viikkoon. Ihanaa!
Tämän kuun viimenen viikko matkaan jälleen Tampereelle viikon työkeikalle, joten saadaan Katjan kanssa varmaan viisumitkin vetämään ja ehkä suunniteltua jotain majotuksien varailuja ja muita hienosäätöjä alkutaipaleelle.
On kyllä stressattu ja tehty uhrauksia, että pääsen toteuttamaan tämän reissun. Oon luopunu kesän vietosta ihan kokonaan (mikä nyt ei näillä sateilla edes harmita) tehdäkseni kaikki ne työt mitä kukaan muu ei halua, omieni lisäksi eli kaiken. Ja ottaen huomioon työni olevan henkisellä rankkuustasolla jotain kympin luokkaa, on sekoaminen ennen reissua enemmän, kuin todennäköistä.
Kämppä lähtee, sienikasvuston vuoksi, alta joten kerään nöyrästi kimpsuni ja kampsuni ja palaan entisen avokin nurkkiin hänen antaessaan, tilannettani ajatellen, melko vastustamattoman tarjouksen kämppä asian suhteen ts. asumiskulut 0€. Isot pojot siitä kyllä jälleen hänelle, ettei ikinä jätä mua pulaan, jos oikeasti tarviin jotain ja vaikka meidän tilanne olis mikä. Mutta tällä päätökselläni myös satutin erästä mulle tärkeäksi ja läheiseksi tullutta ihmistä melko verisesti. Mitä en olisi kuollaksenikaan halunnut.
Mutta se on nyt näin. Elän nyt vain ja ainoastaan matkaani varten ja sen jälkeen katson mikä täälä taas on meininki, jos selviän takaisin. Hah!!
Jesjesjes!!!!
VastaaPoistaKyllä tää vaan tapahtuu! Mua risoi ihan älyttömästi kun kävin pari vkoa sitten porukoilla ja vastatessani äidille kysymykseen (onko mitään lippuja jo hankittu) ei, niin se vaan totes myhäillen, ettei me olla menossa yhtään minnekään. JAA EI VAI?!?!?? :DDD
11.7 voi ostaa junaliput ja se päivä on mulla merkattuna jo kalenteriin. Ennen sitä saadaan jo viisumit, joten tämä on totta, TÄMÄ ON TOTTA, TÄMÄ ON TOTTAAAAA!!!!
JES!!! Tämä TODELLAKIN ON TOTTA!!! OMG!! n. 1kk:n päästä meil on jo niinku melken kaikki liput!! ^_^
VastaaPoista