Rakkaat, en ole enää pullukka

Joo siis tuossahan meni helatorstaita edeltävät 1,5 viikkoa ihan kiville treenauksen osalta, että siinähän tuli käytyä salilla kokonaiset 2 kertaa (ruokavalio kuitenkin tässä kohtaa oli VIELÄ suht kunnossa). Ja helatorstaina matkustin mammalaan pohjanmaalle niin voitte vaan kuvitella, että sunnuntaina sieltä ei lähtenyt kovinkaan tikissään oleva nainen alottelemaan työviikkoa. (mun mahahan näytti siltä niinku raskausviikkoja ois 23+5 enkä edes liiottele -.- valitettavasti)

En oo aikoihin kokenu niin valtaisaa hiilaripöhöä! Sitähän meni vähä ruisleipää, pitakebabii, kasvisgratiinii (KUNNON JUUSTOKASTIKKEELLA), suklaakakkuu (ite tein äitienpäivän kunniaksi), tortillasipsejä, dippejä, suklaata!! Viinaa!!! OMG!! Ja missä shokkitilassa mun, ennen tätä vähäisillä hiilihydraateilla ollut, kehoni oli. (SHAME ON ME!! NEVEREVERE AGAIN!!)

Tein vähä suklaakakkua! Ja SÖIN vähä suklaakakkua!

Ja siis sunnuntaina palasin kiltisti takaisin ruokavalioon ja maanantaina jälleen kerran sorvin ääreen ts. kyykkyjen pariin. Ja se vahvisti hyvin pitkälti käsitykseni siitä, että 3pv:n salilusmuilu on EHDOTON maksimi!! En oo, edes alottaessani nimenomaan tuota ohjelmaa, ollu noin säälittävä näky salilla! Soija valu ihan jokaisesta kohdasta kehossa ja solkenaan niinku niagaran putoukset ja mun pikkunen hikipyyhe ei todellakaan riittäny kuivaamaan jälkeeni jättämiä lammikoita. Puhumattakaan siitä miten dorkalta näytin, kun huojuin menemään jalat täristen suorituksesta toiseen. Ihan vakavissaan, ne ei meinannu kestää alla. Ja vielä, kun on niin itsepäinen, että sitä ei, varsinkaan tollasen lusmuilun jälkeen, anna itelleen yhtään löysää. Ei armoa painoissa eikä armoa sarjoissa. Kaikki tehään niinku ennenki, vaikka sattuis kuinka!! KOSKA SE ON ANSAITTU!!

Hermo meinas ihan tosissaan pitkästä aikaa kärytä kunnolla siinä hommassa, lähinnä siis sen takia, että olin vihanen itelleni siitä, että tuhosin hyvän treeniputken, kun olin vielä siinä pisteessä, että olisin justiin saanu lisätä ohjelmaan reilusti painoja niin sitten päästän itteni siihen kuntoon, ettei todella tarvii muuta, ku jatkaa entisillä ja kuolla niidenkin alle melkein.

Mutta jos nyt jotain hyvää pitää sanoa ja itseään ihan hengiltä lyttäämättä niin onneks on pohjalla kohtalaisen hyvä kunto ja hyvät treenit, että nyt oon tämän viikon treenannu ihan täysillä ja ollu ruokavaliossa ja olo ja KEHO on jo ihan normaali ja aikalailla samoissa voimissaan, ku ennen tota parin viikon lusmuumista. Ens viikko viel tällä ja sit lisään painoja ja kesäkuun lopullahan sitä saa hankkii uuden ohjelman ja se on varmaan sit viimenen ennen 5-8viikon Aasia lösähdystä.
(Voin vaan kuvitella missä kunnossa oon sen reissun jälkeen, mut en saa miettiä sitä, koska se ajatus on tosi ahdistava. )

Ja toinen positiivinen asia on se, että kuitenkin ton kahden viikon jälkeen palasin salille. Vieläkin intopiukeena, vaikkakin peloissani, mutta palasin!! Muutaman vuoden takainen nainenhan olis jättäny leikin kesken ja keksiny jonku juonen salijäsenyyden lopettamiseksi. Varsinkin, kun on kesä tulossa ja kaikkee niin pitää niin kiirettäkin. Hahhah. Mutta ei tämä nykypäivän nainen, EI!! Stna!! 

Rakkaat, EN OLE ENÄÄ HIILARIPULLUKKA!! \m/