Posettelua

Tänään kävin aamusella taas Sirpan kanssa posettelemassa ja jos mietinkin, että onko järkeä mennä, kun asennot ja t-kävely on opeteltu ja näytetty malliksi niin eikö riitä, kun nyt vaan hion ja hankaan kotona helvetisti, niin en miettiny enää, ku päästiin asiaan. Niinku arvata saattaa, että hangattu on kotona....niin varmaan. Hah!

Mun kopsuttelu oli ihan hiton jäykkää, harppomista ja asentojen haku kauheeta huojumista. Ja mulla jos jollain se korkokenkä kävely pitäis olla hanskassa, mutta ei näemmä. Arvelinkin sen aluksi johtuvan noista paskoista kesäkengistä, jotka etäisesti muistuttaa kisakenkää, mutta on kyllä jo aikoja sitte pilalle ja vinoon kävelty, mutta ei..ei ollut kengän syy tämä..vaan mun perseen!!

Nyt vasta..kolmannella posetreeni kerralla opin kävelemään. Sirpa pisti mut ihan vaan kävelemään salia päästä päähän ja taas päästiin naisellisuuden etsimisen äärelle, koska ongelmahan oli siinä, että en oo koskaan eläessäni heiluttanu persettä kävellessäni ja se kuulu nyt olennaisena osana tätä poseeraus hässäkkää. Joten olin jäykkä ja kompuroiva, kuin kalapuikko konsanaan siitä syystä, että naisellisesta bikinisipsuttelusta puuttui rento pyllyn keikutus mennessäni. "Miten sä saatkin pidettyä lantion noin paikallaan kävellessäs??". Ja ihan sillä sekunnilla, kun äkkäsin homman idean ja sain kevyen keinutuksen lisättyä liikehdintään, helpottu kaikki poseeraukset ja olokin muuttu kerta laakista niin perhosen sulavaksi, että luulin hetken olevani ihan oikea tyttö!!

Meillä on paljon työtä, Sirpaa lainatakseni, tän mun "Rento Arska" -meiningin kanssa. Siitä pitäis saada rakennettua Simpsakka Saija, mutta tuo kävely "ahaa" -elämys otti kyllä ison harppauksen Arskasta kohti Saijaa, joten uskoisin, että toivoa on!

Siinä viimenen veto kävely hoksauksen jälkeen. Osittain video on kallellaan, mutta ei voi ny mitään. 

Sieltä tuli myös taas tosi paljo stailaus infoa ja painotusta siihen miten tärkee se ulkonen olemus on, että se Bikini vaan ei oo ehkä se oikee paikka olla oma persoonallinen itsensä, jos meinaa, ettei salilla rehkitty työ valu hukkaan ja oon mä sen jo sisäistäny. Ja oikeastaan oon ajatellu sen hauskana asiana. Ajattelin todellaki olla jotain sellasta mitä kukaan ei oo koskaan nähny mun olevan. Hahha! 

Oli ihan mielettömän mukava tunti taas, saatiin paljon aikaa ja asiaa tuli aiheesta ja aiheen vierestä puhumattakaan, että vatsalihakset treenautu, kun nauroin välillä niin paljon.

Tajusin myös, että yli puoliväli matkasta on tahkottu. Mihin tää aika menee!! Se tätyy todella alkaa virnuilemaan kotona peilin edessä! Onneksi hymyily on näinä päivinä helppoa. Nih.

Tänään palaan takaisin rikospaikalle treenailemaan illalla vielä selkää ja haukkareita. Ens viikolle Mikko laitto mulle kevennetyn, kun kyselin, että kuuluuko mun sellasta pitää enää, kun ei oo ollu sellasesta puhetta ja ei kroppakaan oo sellasta oikein vaatinu, mutta se nyt tuli sitten. Ja mietiskelinkin tuossa jo aamusella ens viikon treeni kuvioita, kun saan pari aamuaerobistakin vetää...niistäkin oon jotenki innoissani. 

Ehkä nyt sitten ujosti koitan korkokenkää täällä kotona.