Hyvä paha ruoka!

Oon puhunu täälä proteini pannareista, joilla oon kesällä korvannu puuron ja niistä perhanan jäätelöistä, joihin oon kesän aikana haksahtanut enemmän, kuin kerran. Voi jäätelöt. Sehän on tavallaan kaloriton ja mitätön, kun se lämmössäkin sulaa ja melkein katoaa..joohan??

No joka tapauksessa täysin varjoon, tässä blogissa, on jäänyt se oikeanlainen, puhdas, ravinto, jota mätän puntarin kautta sisuksiini jokikinen päivä saavuttaakseni tavoitteeni. Ja kyllä. Vaikka olisin luisunut sivuraiteille niiden tuuttieni kanssa niin määrätyt ruuat on silti aina menny sinne minne pitää ja niissä määrissä, kuin kuuluu. Koska tiedän kyllä, ettei geisha tuutilla voi korvata päivittäistä pihviä....ainakaan tavoitetta tukevasti...eikä sen paremmin punkullakaan.

Mitä minä sitten syön?

Kaikkea tosi kummallista, epänormaalia ja pahaa tietysti. Kuinkas muutenkaan. Elämänihän on yhtä kärsimystä ja ruostakin on mennyt nautinto jo aika päiviä sitten. 

Hyi tämmöstä. Jotai lohta ja perunaa!

Paha maitorahka marjoilla ja kalorittomalla caramel soosilla

Nyt, kun ruokavaliooni palasi peruna ja vaihtoehtoihin loikkasi myös bataatti. En tiedä ehkä hirveämpää ruokaa, kuin bataatti ranskalaiset tai uudet perunat ja lohi. Tuore Suomalainen kurkku ja tomaattikin ovat ihan ällötyslistan kärjessä tai tonnikala pastasalaatti maitorahkaan tehdyllä curry kastikkeella. Hyi että!

Mediumiksi kypsennetty naudan ulkofile on myös todella kuvottavaa ja epänormaalia. Kuin myös se iänikuinen kana ja riisi, jonka voi niin ikään syödä monenlaisessa muodossa. Kanan rintafile täytettynä pinaatilla ja valkosipulilla on ihan suurinta yökkiä ja vielä jos siinä rinnalla patsastelee avocado tahna olisi kuka tahansa valmis kipittämään mäkkäri jonoon KUNNON juustohampparin toivossa vai mitä?

Avain sanahan on PUHDAS ravinto eikä mitenkään fanaattisesti vaan normaalisti. Perus pohjana maustamattomat lihat, kastikkeettomat lisukkeet. Näin vuosia jo syöneenä, ruoan puhtaasta mausta on tullu aika ehdottoman tärkeää ja siitä nauttii ihan toisella tavalla. Siis siitä, että nauta maistuu naudalle ja kana kanalle.

Suola ja pippuri on varsin riittävät mausteet hyvin pitkälle, mutta kikkailu chileillä ja yrteillä tuo toki kivaa vaihtelua koko kokkailuun. Maitorahkasta, ruohosipulista ja tillistä saa mukavan dipin lohelle. Tai nakkaamalla maitorahkaan ihan vaan chiliä ja suolaa käy se mainiosti bataatti ranujen tai uusien pottujen kanssa sellasenaan, jos haluaa jotain ekstraa ja vahtelua raejuusto köntin paikalle.

Ja niin vaikeaa, kuin onkin uskoa. Ihan todella pidän kaikesta mitä syön. VAIKKA tällä hetkellä toki söisin, vaikka pieniä kiviä, jos se olisi avain optimaaliseen kehitykseen, mutta onneksi asianlaita ei ole se.

Tietysti tällä puhtaudellakin voidaan hifistellä loputtomiin ja vääntää ja kääntää maitotuotteiden sopivuudesta kellekään, soijan haitoista ja jos kaikki ei ole luomua niin se ei ole mitään.

Minulle riittää, että olo on keveä, kroppa toimii (niinkuin se on tähän asti tehnyt täydellisesti) ja pystyn hoitamaan kauppareissut vaivatta ilman suuria kikkailuja. Välillä, rahavarantojen hiipuessa, höyryttelen lidln ruusukaaleja ja välillä saadessani rahapussin täytettä mätän rahkani täyteen tuoreita pensasmustikoita ja käyn ehkä sen muovista sulatetun kalorittoman kastikkeen kruunaamaan rahkan mätystelyäni.

Pääasiallista puhtautta järjellä ja rennolla otteella. Siitä on mun ruokailut tehty. 

(Millon einesten syönnistä tuli se normaali osa ja tavallisen ruuan syönnistä se epänormaali asia?)