Avoin, sosiaalinen, iloinen, innostuva, päämäärätietoinen, vahva, onnellinen, elämää rakastava, ihmisiä rakastava...kaikkea sitä mikä on minua. Kaikkea sitä, joka oli kadoksissa vähän aikaa, kun aloin kuvitella..nimenomaan kuvitella, että maailmaa kuuluu vihata ja että kaikki pyytteettömyys maailmasta on kadonnut. Että mitään rehellisyyttä ei ole olemassa ja kaikki tahtovat toisilleen pelkkää pahaa. Todella epätodellinen fiilis, kun silmät ovat viimein auenneet. Siis ihan käsittämätön.
Vähän aika sitten...en osannut sanoa huomisesta. Saati ensi viikosta. Keikuin niin veitsen terällä, että jopa tunnin päähän ajattelu oli lähes mahdotonta. Nyt voin rauhassa suunnitella jopa ensi kuukautta, ensi vuotta ja TIETÄÄ, että ei ole mitään estettä millekään asialle mitä minä haluan. Välillä henki kulkee niin käsittämättömän vapaasti, että voisin itkeä pelkästään helpotuksesta. Oikeasti.
Elämässä osaa arvostaa kaikenlaista pientä ja itsestään selvää vasta sitten, kun ne pienet päivittäiset asiat muuttuu käsittämättömän vaikeiksi tai oikeasti..meinaat joutua luopumaan niistä. Nyt vaalin niin tiukasti omia oikeuksiani ja yksin olemistani ja nautin jokaisesta hetkestä, kun voin ajattelematta, heittäytyä tekemään mitä tahansa päähän pälkähtää tai olla heittäytymättä.
Aika mukavaa.
Eilen jatkoin siis hyvin alkanutta sosialisoitumista ja painoin Lahteen, pitkästä aikaa, korot kopisten ja päällä jotain muutakin, kun ne iänikuiset salivermeet. Korkojen pukeminenhan oli taas niitä ajatuksia, että jos joku ei tunnu viisaalta ajatukselta niin se tuskin myöskään on sitä. Muuten ei mitään. Korkokenkä kävely on tuttua, joskaan ei viime kuukausilta, ja luonnistuu multa kyllä näennäisen kivasti, mutta ne on siinä mielessä vähän, kuin auto, että ennen pidempää matkaa ois hyvä huoltaa, koska ne on kertakaikkiaan paskamaiset kävellä, jos ne hajoaa kesken kaiken..ja kuinkas meille kävikään. Ote jälleen facebook päivityksestä:
"Naisellisuutta etsimässä vol. 158: Sen kerran, kun pitkästäaikaa päätät, salikamojen sijaan, vetää yllesi jotain siistimpää lähtiessäsi ihmisten ilmoille. Ja päätät korvata tennaritkin kunnon koroilla. Irtoaa, 100m kävelyn jälkeen, toisesta kengästä tietenkin liukueste. Siispä kauniin ja viehkeän sipsuttelun sijaan koliset ja liukastelet Sokokseen etsimään pikaliimaa näyttäen enemmän elefantilta rullaluistimilla, kuin edellä mainitulta ladylta. Sen jälkeen istut reteästi sokkarin seinustalle liimaamaan tohveliasi, mutta tietenkin roiskutellen ensin sitä pikaliimaa housuille, varpaisiin ja sormiin, jotta voit liimata jalkasi lattiaan ja housuja tuskin yritän tänään riisua. Kyllä kannattaa panostaa..tulee itelle niin hyvä fiilis. (Haistatteko sarkasmin?)"
No kengät tuli kuitenkin liimaamalla kuntoon ja lopulta tulin hiihtäneeksi koko päivän niillä + kävin vielä yöllä tapaamassa, saavuttuani takaisin Tampereelle, Jyväskylästä saapunutta ystävääni/kisaemoani Fat Ladyssa ja tuli siinä selvinpäin vedettyä parin tunnin ripaskat samaisilla koroilla.
Hämeenkatu 3krt päästä päähän + kaikki mitä kävelin Lahdessa ja tanssin Ladyssa. Minua sattuu jalkapohjiin. Nupulakivikadut on..ai että. Hah. Hyvää harjotusta lavahommia ajatellen. Niin.
Jah..pysykäähän kanavalla. Mun naisellisuus harjotukset jatkuu ja sain testiin aika huikeen tuotteen, jota ihan vähä jo testasin ja etukäteismaistiaisen perusteella voin sanoa, että kaikki mun erittäin vahvat ennakkoluulot on tosissaan karissu ja jään jännällä odottamaan mitä varsinainen kokeilu tänään mulle tarjoaa. Huomenna raportoin siitä sitten teille.
Pienenä vinkkinä, että jos olet suomalainen maitoihoihminen ja kesän rusketussaldo koostuu olkapäiltä kuoriutuneesta punaisesta nahasta ja suurennuslasilla tihrustamalla erottuvista, sandaaleiden jättämistä, rusketusrajoista TAI kaipaat pohjaa kisalava hommiin ja edellä mainituista syistä sitä ei ole niin kannattaa tosiaankin pysyä kuulolla.
Nyt. Ihanaa sunnuntaita kaikille! Mun on pakko nostaa perse sohvasta ja alottaa jonkinlainen kodin raivaus. Olen porsas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti