Kaikenlaista valmennusta

Eilen kävin taas tiimin typyjen kanssa yhteistreenillä. Nyt ihan salitreenillä. Tehtiin selkää ja hauista ja ihan järjettömän älytöntä myöntää, että on tosiaankin kivaa, kun on treeni seuraa ja tyyppejä jotka jaksaa pohtia kisakengän koron korkeutta ja aamupuuron marja valintaa loputtomiin. Vaikka mun syvin naiseus kiteytyykin niiden geelikynsien rapisemiseen kuntosalin lattialle niin kaakattaminen on silti välillä ihan jees..pieninä annoksina..jännä kyllä. Jah..nämä tiimin typythän on typyjä juuri mulle sopivassa mittakaavassa...kaakatusta samalla desibelitasolla.

nooin. Yksi molemmissa käsissä jäljellä. 

Puhumattakaan siitä, että oli mukavaa saada apua ja muutamia pakkotoistoja tehdyksi. Ja sitä vastoin oli myös mukava olla ite avuksi. 

Tänäänkin oli yhteistreenit, mutta vähä toisenlaisessa sarjassa. 
Tiesin jo n. klo 9.30, koivet katossa ja haarat auki smithin alla, että ylihuomenna tulee istuminen olemaan hankalaa. Ja me alotettiin kuitenkin vasta yhdeksältä. Se tunne vain vahvistuu ja vahvistuu tässä illan mittaan. Kiitos Mikon mainion takareisi, pakara jumpan heti aamusta. Kaks kuukautta väliä yhteistreeneissä ja en muistanutkaan miten paljon voi päässä olla vikaa ihmisellä...niin..mulla vai Mikolla..siitäkään en oo ihan sata varma. Vissiin molemmilla tarpeeksi.

Supersettejä painettiin muutamat läpi (lantion nosto ja sumokyykky kuulalla..voi pojat!!) ja tietenkin loppuun loikittiin vähän portaita. Kuinkas nyt muutenkaan. Ihan huippu tunne, kun vieraat ohi kävelevät ihmiset kannustaa. "Hyvältä näyttää!" "Mulle tulee hiki pelkästään katsomisesta." Hahah. Kiitos!! Voitte kuvitella miltä musta tuntu, jos katsominenkin hikoilutti, mutta en kyllä antanu piiruakaan periksi missään. 

Lopuksi sain pyytämäni opastuksen leveeseen kyykyyn boxille ja kulmasoutuun, kun en niiden suorittamisesta oo ollu yhtään varma ja hyvä, että sain tarkennusta. Pientä heittoa on tekniikassa ollut, mutta onneksi aina voi kysyä. 

Mulla on ikävä mun vatsapaloja. Vaikkei niistäkään kuulemma saa kantaa huolta, mutta olihan ne kivat.

Tämän valmennuksen päälle olin sitten varannut myös elämäni ensimmäisen mentaalivalmennuksen, kun on tuo pääkoppa humissut kaikkien kokemusten jälkeen melko äänekkäästi ja halusin jonkun puolueettoman katsantokannan ajatuksilleni enkä jaksanu enää tonkia tätä iänikuista asiaa ystäväparkojeni kanssa.

Jännitti, pelotti ja mietin, että kerta takana on pari hyvää päivää niin onko mitään järkeä mennä tuhlaamaan omaa ja muiden aikaa, kun kaikkihan on nyt hyvin. No niin...on on, kun yhtenä päivänä maailma näyttää mukavalta paikalta.

Kokemus oli kuitenkin tosi välitön, positiivinen ja helppo. Puhuin ja oivalsin paljon asioita ja sain sanottua sellasia juttuja ääneen mitä oon ainoastaan pyöritellyt oman pääni sisällä. Sain tavallaan kaipaamani hyväksynnän sille, että tunteet ja asiat mitä käyn läpi..on oikeastaan ihan ok ja kuuluu prosessiin. En sitä "life goes on" -höttöä, jonka aasikin tietää, mutta se ei aina oo niin yksiselitteistä, kun kuorma on valtava on sitä kevennettävä, jotta matka voi jatkua.

En siis ole hullu. Hieman varautunut ehkä ja olen löytänyt viimein sen terveen itsekkyyden, jossa on lupa sanoa ei ja toteuttaa omia unelmiaan ja laittaa ne välillä kaikkien muiden edelle. Ja ehkä..koska mun unelmat yritettiin varastaa..pidänkin niistä nyt melko raivokkaasti kiinni..ja ehkä tämän tiedostamalla mun pinnaankin mahdollisesti saadaan lisää pituutta. JA koska eteenpäin katsoessa on niin helppo hymyillä ja taaksepäin katsominen nostaa niskavillat pystyyn...niin mitenköhän vaikeaa sen suunnan valinnan muka pitäisi olla? 

Siksipä päätänkin nyt, että tänään 14.8.2014, kun edessäpäin näkyy valtava kasa mahdollisuuksia ja se päämäärä, joka on mulle ihan kristallin kirkas ja takana on pelkät savuavat rauniot. Niin annan todellakin jonkun muun hoitaa loppusammutuksen ja poistun rikospaikalta. Nyt keskitän ajatukseni ja katseeni vain ja ainoastaan sinne missä on kirkasta...eli eteenpäin!

Kirjoitin eilen faceen näin ja se fiilis jatkuu:

Pakko kyllä sanoa näin ennen nukkumaan käymistä, että tänään on ollu erityisen hyvä päivä enkä voisi olla onnellisempi enkä kiitollisempi siitä mitä kaikkea mun elämässä on.  Välillä se kiitollisuus meinaa tukevissa paskamyrskyissä unohtua, mutta onneksi myrskyt on ohi meneviä ja kiitollisuus pysyvää. Hyvää yötä  — kiitollinen.