Ensimmäinen reilu 4km:n kierros näytti varmaan lähinnä tuulimyllyn pyyhältämiseltä eteenpäin, käsien viuhtoessa ja koko kropan heiluessa puolelta toiselle. Kenties se muistutti enemmän lento harjotuksia, kuin rullaluistelua.
Tokalla kierroksella pyyhälsin jo kohtalaisen tasaista haipakkaa eteenpäin ja kolmas vedettiin jo ihan niinku vanha konkari konsanaan. Ja yllätyksekseni vedin ne kolme, kun lähtiessä tuhahtelin, etten todellakaan jaksa, siinä olotilassa, vetää kierrosta enempää, mutta sisäinen natsi taas heräili juhannuskoomasta ja kielsi lusmuilun, joten Sports Trackerin mukaan 1h6min ja 13km ja rapsakat tuli pyyhällettyä.
Yllättävän vähän olin hiessä ja olis mun kunto kestäny pidemmänkin matkan helposti, mutta joku roti nyt siihen arkeen laskeutumiseen.
Urheiluvamma moisesta luistelusta. Uuh..se nautinnollinen ajankohta, kun se puhkeaa ja suihkussa koitat estää vettä valumasta siihen. Hajajaja!! Mojovasti on luistelut tuntunu tänään myös hanurissa...tosin ei rakon muodossa vaan onneksi ihan lihaksissa. \o/
Onneksi tuli heräteltyä kroppa jo eilen liikunnan riemuihin ja kaivettua puurot, lesitiinit, kasvikset yms..määrätyt materiaalit nenän eteen niin ei tullu tästä maanantaista aivan kamala, jonka starttasin kivassa pikku tihkusateessa kuudelta aamulla Rantasalmen raitilla jolkotellen ennen työviikon alottelua Savonlinnan suunnalla.
Lenkki maisemat aamulla. Ei hupsummat. |
Aamulla näpyttelin Mikolle viestin, että missä mun uudet ohjeistukset kuppaa, kun niin malttamattomana odottelin jo viime viikolla uusia kujeita. Vakka uskallan epäillä, että näin mielikseen, kun niitä venailen niin sieltä tulee jotain ihan kauheeta paskaa. Pessimisti ei pety. Hahha.
Keskiviikkona kuulemma tuumailevat siellä päässä niitä, joten toistaiseksi sutkutan vielä vanhaan malliin. Ja sehän on harvinaisen selvä homma.
Ja missäs sitä sitten majaillaan? No rantauduimpa kiukkuisen ystäväni luokse aamu yhdeksältä ja ajoin hänet väkivaltaisesti sängystä ylös vapaa päivänä ja juuri silloin, ennen sian pieremään. Siitäpä hyvityksenä sain kunnian huojua katon rajassa irrottelemassa, neljä vuotta työn alla olleita, pimeässä loistavia sisustustähtösä, joiden kiinnittämiseen oli käytetty mm. teippiä, sinitarraa ja PURUKUMIA...kyllä..pure JENKKI ja sisusta! (ja ei..nämä eivät olleet ystäväni jäljiltä).
Nyt jos alkaisin harkita pään tyynyyn laittamista, jotta jaksan suhata aamulla töihin.
Ei, kun mainiota alkavaa viikkoa. Täälä ollaan taas päästy kuriin ja nuhteeseen. Ihanaa! \o/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti