Vaatteet päälle.

Freelancer tanssija oikealla, esittely kohdassa, tarkottaa mun kohdalla striptease tanssijaa..arvatenkin. Oon työskennellyt erotiikka alalla kohta kolme vuotta ja nyt sen aika alkaa olla ohitse.

Ajauduin alalle ihan vahingossa. En todellakaan ollu ikinä kuvitellutkaan, sillä itsetunnolla ja jätkämäisellä auton/moponasentaja habituksella, itseäni keikistelemään korkkareissa ja pikku pikku hepenissä yhtään minnekään julkiselle paikalle. Baarireissuillakin, kavereiden kanssa, mun über hot bile kuteet! käsitti farkut, hupparin ja skeittikengät.

Kesätyöni Mc Scatterilla mopojen korjaajana joskus (huppari ja lökärit)

huppari ja farkut ja lökärit

huppari ja farkut

Kuitenkin muutamien sattumien kautta päädyin, omien ajatusteni mukaan, kokeilemaan kyseistä hommaa erään henkilökohtaisen avustajan homman mennessä sivusuun.

Ja se saattaa olla parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut. Vaikka kokeilu kestikin lähemmäs kolme vuotta.

Se on hommaa, jossa paskempikin itsetunto kokee aikamoisen nousukiidon, vaikka alalla alottaessani olin sellanen treenaamaton laihaläski, joka piti itseään oksettavana ja tytön ruumiiseen ängettynä poikana. Kuitenkin ensimmäisen 3 kk:n aikana löysin mun sisäisen naisen, joka haluaakin panostaa ulkonäköön, käyttää verkkareiden sijasta hametta ja skeittareiden sijasta korkkareita. Sen muijan, joka haluaa käydä salilla, jotta kroppa pysyy kunnossa. Ja sen naisen, joka uskaltaa kotonakin olla alasti.

Ensimmäiset pari vuotta meni siihen, että nautin suunnattomasti saamastani huomiosta. Tarvitsin sitä ja työ oli mulle kaiken kaikkiaan mielekästä. Sain näyttää hyvältä, TIESIN vihdoin näyttäväni hyvältä ja pystyin kulkemaan pää pystyssä, koska töissä olin strippari Kata niille tuntemattomille ihmisille ja näin ollen heidän yläpuolellaan ja kotona taas, parantuneella itsetunnolla varustettu tavallinen tyttö, jolla oli tavallinen parisuhde ja saliharrastus. 

Nyt pikkuhiljaa tämän kevään aikana, kypsyteltyäni lopetus päätöstä ja pikku hiljaa vähentäessäni keikkoja, oon huomannu, että ajatukset tästä huomiosta on muuttuneet ja siksi ala ei enää tarjoa mulle sitä mielekkyyttä, jota se alussa tarjosi.

Mutta nyt koin jonkinlaisen viimeisen ahaa elämyksen, joka sinetöi oikeastaan koko päätöksen lopettamisesta ja olen tyytyväinen siihen. 

En TARVITSE enää mun työtä. Mä en tarvitse mun työtä tunteakseni itseäni kauniiksi, en tarvitse vieraita ihmisiä kertomaan mulle, että näytän hyvältä. Ainut keiden silmissä haluan näyttää hyvältä tai jonka sanoilla on jotain merkitystä, on ihmiset joita rakastan ja joita kiinnostaa mussa muukin, kuin perse ja tissit. 

Ilman tätä kokemusta en olisi se retee ämmä, jota ei pikku asiat hetkauta ja joka tietää oman arvonsa. Joten nyt on tullut se hetki, kun on viimein aika laittaa vaatteet päälle ja suunnata kohti uusia seikkailuja!