En tiedä miten monta tuntia tarvisin aamussa aikaa, että ei tulisi kiire. Herään 3 tuntia ennen töiden alkua ja silti oon aina nykyään myöhässä. Ennen heräsin, mietin itsekin onko se tosiaan mahdollista, TUNTIA ennen töiden alkua! Ja kerkesin juoda kahvin, olla koneella ja syödä + olin duunissa ajoissa, vaikka sinne käveli 15min. Nyt ei tulisi kuuloonkaan moinen!
Niinä aamuina, kun olen viettänyt kaikenlisäksi yöni työpaikallani MYÖHÄSTYN SILTI, vaikka herään sieläkin 3 tuntia ennen työvuoron alkamista, aamuaero aamuina jopa 4 h ennen. Ihme vetelehtimistä.
Kai se on, kun illat on saliharrastuksen myötä, niin täyteen buukattuja, kun treenaan aina töiden jälkeen niin aamut on sitä ainoota mun aikaa jolloin saan vaan löhnöttää koomassa kahvini kanssa eikä siitä tarvi potea huonoa omaatuntoa. (Paitsi jos myöhästyy niistä fucking töistä! hahhah)
(Äsken mun ovella kävi joku kukkalautojen asentaja. Siinä se ukko napotti lauta ja pora kainalossa. Tukka pystyssä ja iso t-paita päällä kysyin, että "Onko pakko tulla nyt." jostain syystä ukkoa hymyilytti ja lupas tulla sitte, ku oon lähteny. Mun aamuja ei terrorisoida mun kotona poralla. Piste. hahha.)
Kaikenlisäksi teen näistä aamuista toisinaan ite itelleni kuolettavan vaikeita. Eilen illallakin olisin voinu punnita tän päivän ruuat valmiiksi niin EI! En voinu. Ajattelin kyllä illalla ääneen, että kusen suoraa omiin aamumuroihin, mutta eeiih..eeeiiiiiiih!! Ja kyllähän se nyt tänä aamuna sitten vitutti. Hyvä, kun ehtii nyt sitten kahvinsa juomaan. Huoh.
Ja aikaa tälle blogimarmatuksellekkaan ei olisi ollut minuuttiakaan, mutta päätin, että aamuistenpurkkisulkeisten lomassa on pakko ehtiä vähän narisemaan.
Nytpä sitten pakkelit lärviin ja tukkaputkella kohti velvollisuuksia! Kivaa päivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti