Jännä kakka oli tullakseen viikkoa aiemmin housuun, ku mailiin saapu joku ilmotus, että mun lennon uus Boeing oli vaihdettu Airbusiin ja saisin vaihtaa lentopäivämäärää, jos haluisin. Nopeesti vilkastuna siis aluksi olin jo varma lennon peruuntumisesta, mutta ei sentään. Inhoan muutoksia, mutta ei ollu aikomustakaan vaihtaa päiviä. Halusin miehen kainaloon ja vauhdilla.
Saavuin lentokentälle n. 4h ennen lennon lähtöä, koska päätettiin poistua hotellista yht´aikaa ettei tulisi mitään ihme säätöä pantin yms. asioiden kanssa. Ja joka tapauksessa nukuin yöllä vain tunnin, että saisin lennolla nukuttua niin sama se oli lähteä kentälle norkoomaan.
Olin varmaan näky jättimäinen rinkka pinkeenä selässä ja iso violetti, täyteen ahdettu, hippikassi olalla. Pussittavat harmaat collarit jalassa ja niin ikään harmaa trikoopaita. Mukavuus pitkällä matkalla ennen kaikkea. Hahhah.
Vetäsin kentällä jättikupin kahvia naamariin ja lähdin nakkaamaan rinkka hirvitystä lähtöselvitykseen.(se paino jo reilu 15kg, ku lähtiessä matkaan 2kk aiemmin n.10kg) Ihme kyllä, lähtöselvitys oli auki jo tosi aikasin ja pääsin kassistani nopeasti eroon. Pyysin myös paikkaa koneen takaosasta, jos ois pieni mahis saada vedettyä sitä unta kuulaan.
 |
| Suvarnabhumi |
Yllättävän nopeesti aika kentällä meni loppujen lopuksi ja kohta jo pääsin sulloutumaan koneeseen Ruotsalaislauman kanssa.
Pääsin kolmanneksi vikalle kolmen hengen riville ja rivin toiseen päähän istu joku tyttö. Keskipaikka jäi vapaaksi, joten nousun ja turvavyövalon sammumisen jälkeen törkeesti nostin käsinojan pystyyn ja käperryin sikiöasentoon penkeille.
Tuoreet lennon jälkeiset tunnelmani kuvailtuna Facebookista:
"Ai, että...unelmieni 11,5h koneessa. Kaks uhmaikästä kakaraa kahden penkin päässä ja ilmeisesti joku auktoriteetiton äitiparka, koska ne vitun kakarat kailotti koko lennon. Ihan vähä teki mieli antaa Kata tädin auktoriteettia pikku pilteille. Ystävällisesti kertoa miten näppärästi sinne Norjalaisen siivelle pääsee, jos turpa ei tukkeudu. Turbulenssia tietenkin tasaisin väliajoin...oikein kunnon vapaa pudotus kuoppia välillä. Ei ollu paskaa housussa. + Joku saatanan papupata Ruotsalainen puhumas kännykkään, koneen kiihdytellessä nousua kohti. Tekipä mieleni sillekin ilmottaa, että jos se vitun luuri ei sulkeudu niin mielelläni upotan sen kohtalaisen haipakkaan sinne pyhimpään ja syvimpään päivän paisteettomaan onkaloon. Lentoemäntä ennätti ensin hieman pehmeämmällä lähestymis tavalla."
Lento meni siis hyvin.
Ruotsissa edessä oli reipas 4h odotus ja oli pakko nostaa muutama kruunu, koska en ollu bkk-arlanda lennolle varannu ruokia, joten takana oli n 12h syömättä. Nälkä hiukan kaiversi sisuksia ja kehoni kiljui kahvia!
Ensin kuitenkin laukkuni etsintä, koska lennot oli buukattu eri aikaan, jouduin toimittaa itse laukkuni jatkolennolle. Hieman jouduin seilaamaan, mutta laukku löyty ja oikea terminaalikin löyty. Onneks oli aikaa. (Lennolla oli btw Suomalaisiakin tietysti mun lisäksi..vähä oli outoa kuulla Suomenkieltä ympärillään. Ihan kummallisen outoa!!)
Otettuani selvää oikeista Check-in tiskeistä yms, raahauduin kaikkine kasseineni syömään, jonka jälkeen oli aika alottaa Operaatio Ihmistys. Tämä oli varmaan myös mielenkiintosta seurattavaa(jos joku sattu kiinnittämään huomiota) niistä, jotka näki mut Bangkokin päässä nousevan koneeseen aikasemmin mainitsemissani rytkyissä ilman meikin palaakaan, hiukset litistyneenä päätä myöten.
Salainen täyteen ahdettu hippikassini sisälsi tietysti alusvaatteista korkkareihin kaiken. Aloin raahautua pitkin Arlandan vessoja. Ensimmäisessä etapissa vaihtu alusvaatteet, naamalle pohjustus ja laitoin tukan. Check-In:n jälkeen linnottauduin yhteen vessaan meikkaamaan loppuun ja ehdottomasti mielenkiintosin vaihe tapahtu lentokoneessa nousun jälkeen, kun nykäsin collareiden tilalle vesiraja hameen ja skeittareiden paikalle avonaiset korkkarit. Muuten ei mitään ihmeellistä, mutta Bkk-Fin välillä sään ja vaatteiden suhde hiukka väärinpäin.
 |
| Melkein kotona |
Astuessani koneesta viimein Suomen kamaralle, se kylmyys tuli ihan puskista!! Siinä ei ollu mitään hellää tai varovaista..meinasin KUOLLA!! Ja kyllä!!..keräsin lentokenttä bussissa huvittuneita katseita kannikoideni vilkkuessa pakkasessa.
Sipsutin matkatavara kärrin kanssa matkatavara hihnalle ja mun laukku tuliki melkein ensimmäisten joukossa. Sitten perhoset vatsassa etsimään J:tä ja nähdessäni sen loistavan naaman odotushallissa tiesin, etten ollu värjötelly olemattomissa kuteissani turhaan. Hah. Viimein kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti