Suunnitelmien muutos ja ruokamyrkytys

Lauantaina illalla, saavuttuamme takas Hostellille, päätettiin kipasta syömään ihan Mongolialaiseen ravinteliin. Ensin toki ihanaan, lämpimään suihkuun, huuhtomaan ainakin eräjormailun pölyt niskoilta. Ja kyllä!!!!, mulla oli palovamma kannikoiden välissä ja reisissä..olipa ihana ottaa kuuma suihku ja myös naama oli palanut auringosta....tietenki olin ymmärtäny ostaa suomesta aurinkovoidetta ja laittaa sitä naamaa...noooooooooot!!

Mongolialainen oli ihan meidän hostellin lähellä tien toisella puolella. Ja listakin oli tajuttavassa muodossa ja HALPA. Harmiteltiin, ettei oltu aiemmin käyty ja Ite tilasin shnitchelin + 2 buuzia (eli dumblingseja) + veden.. ateria oli n.3e juomineen. Päätettiin tulla aamiaiselle sinne ennen junan lähtöä seuraavana päivänä. Syötyämme kipitettiin takasi hostellille vähä datailemaan ja sitte aseteltiin runnellut kehomme niiden ansaitsemaan lepoon.

Ite vetelin ihan yhtä kyytiä jonnekin aamu kasiin asti ja herättyäni Katja oli myös jo hereillä tai siis vielä, niinku ilmi kävi. Se olikin sitte oksentanu koko yön ja ilmotti, että voidaanki unohtaa se Mongis ravinteli. Ruokamyrkytys. 

Mietittiin, että mikä siinä meni vikaan, ku mulla ei ollu yhtään paha olla ja meidän ruuis oli samoja salaatteja ja söin niitä buuzejakin, mutta sitte muistu mieleen, että Katjalla oli kunnon keko majoneesia omassaan lisäksi ja mulla ei, joten se lienee ainut selitys. Voi saatana, että sattukin tuuri. No puoleen päivään mennessä nainen näytti vähä piristyvän ja saatuamme hostelli emännältä luvan olla kolmeen asti hostellissa, taksi tulis sillon hakemaan, lähettiin käymään kaupasta evästystä taas reilun 30h juna ja bussi matkalle.

Takas tullessa Katjalla heikkenikin olo ihan huomattavasti ja koko muija meni ihan vitivalkoseksi. Ja maattuaan johonki kahteen asti peiton alla horkassa se ilmotti, ettei todellakaan voi lähtee junalla yhtään minnekään. Epäilinkin, että siinä vois käydä niin, mutta kyllä se syletti, mikä nyt oli tietysti hölmöä, koska eihän sille mitään mahtanu. Katja päätti lentää seuraavana päivänä ja ite päätin, pitkin hampain, venyttää budjettia lentolipun verran, koska yksin seikkailu kaikkine vaihtoineen ja rajan ylityksineen junalla,taksilla ja bussilla, tuntu vaan liian epävarmalta ajatukselta. 

se vähä sellanen halolla naamaan -tunne ensin, mutta näin kyllä illan edetessä, että Katja voi todella huonosti ja yritin kevyesti nalkuttaa sille juomisesta ja syömisestä, ku näytti, ettei se saanu mitään alas ja koko muija oli oksentamisesta varmaan ihan rutikuiva. Harmitti kyllä sitte jo toisen puolesta aika reippaasti.

Siinä se päivä ja ilta sitte meni. Sain kirjotettua blogia aika paljo, kerkesin selvittää miks mun kansainvälinen liittymä ei pelitä ja niiden tietojen avulla pitkästä aikaa sain puhuttua J:n kanssa mikä oli ihan mahtavaa. Tuntuu, että sen äänen kuuleminen aina rauhottaa mieltä ja saa asiat tuntumaan siltä, että ne järjestyy ja kaikki harmitus oikeestaan poistuu, vaikka puhuttas ihan vaan jotain jonnin joutavaa. Katja heräili välillä muutamiksi minuuteiksi, mutta pääasiallisesti se nukku.

Aamu valkeniki poikkeuksellisesti harmaana ja vähä sateisen oloisena. Siihen asti oliki ollu aurinkoista ja lämmintä. Myrkytyspotilaskin näytti huomattavasti paremmalta, ku edellisenä iltana ja pääsy Pekingiinki jopa toden näköseltä. Katja tarjoutu maksamaan edellisen yön lisä majotuksen ja taksin kentälle arvostettavana eleenä edellisen päivän peruuntumisista. Tartuin tarjoukseen. Ja moisen eleen edessä hiukan hävetti omat harmituksen tunteet edellisenä iltana, vaikka ihminenhän minäki vaan oon.

Aamu meni odotellessa lähtöä kentälle. Lennon oli määrä lähteä 18.30, mutta taksi oli tulossa jo kolmelta, koska Batorin ruuhkan tuntien matka kentälle veis ainaki tunnin ja hyvä, että oli tilattu kolmeksi, koska loppujen lopuksi se haki meidät vasta lähempänä puolta neljää ja JÄLLEEN meiltä velotettiin enempi, ku piti taksikuskien toimesta. Hostelli emännän kanssa puhuttu 24000 oli muuttunut taksikuskin päässä 30 000. HV taas. No jos mielittiin ajoissa kentälle ja Pekingiin oli turha alkaa vääntää 3e:sta, mutta otti päähän..periaatteesta.

Päästiin kentälle ajoissa ja sitä myöten lennolle. Lento suju, pientä turbulenssia, joka aiheutti mulle, lentämistä rakastavana, melken housuihin paskomis efectin, lukuun ottamatta hyvin. Ja joku 2h lento tuntu meidän 87h ja 36h junamatkoihin verrattuna melkoselta kusen luikaukselta. Ja eipähän tarvinnu suorittaa sitä 2h raja takkua missään tien poskessa. Niimpä n. klo 21.00 oltiin laukkuinemme saavuttu viimein Pekingiin.