Beijing, China

,

Mikä eri fiilis Pekingin lentokentällä iski vastaan. Tervetuloa nykyaikaan ja sivistyksen pariin viimein! Ihan erilainen ilma ja ilmapiiri ympäröi heti, kun pääsi koneesta ulos. Ja loppujen lopuksi olin ihan tyytyväinen siihen, että matka suju niin rivakasti ja rajamuodollisuudet siinä sivussa ilman erillistä tempomista.

Kipitettiin, loppumattomalta tuntuva, käytävä jollekin junalle, joka vei meidät sinne mistä saatais laukut..ja yllättävää kyllä..laukut putkahti hihnalle melkein heti meidän saavuttua paikalle. Yleensä saan kyllä omaani odotella ihan sinne loppuun asti. Rinkat selkään ja metroon, jolla päästäis kohtalaisen lähelle (Dongsi), etukäteen buukattua, Happy Dragon Hostellia ja metroasemalta oltiin päätetty ottaa taksi mikä osottautu taas liudaksi erinäisiä kusetus yrityksiä. 

Matka hostellille olis tehny muutaman kuskin mukaan kaikkee 60¥ ja 280¥ väliltä ja kun ei suostuttu, kulki kuskit meidän perässä aina seuraavan kuskin luo ja naureskeli keskenään. Katja jatko itsepintasesti mittarin perään huutelua ja painoin kiltisti perässä ja loppujen lopuksi saatiin mittaritaksi, joka teki hotellille 22¥. Lällällää suckers!!

Sisään kirjautumiset, ruokaa ja unta kaaliin. Ei antanu päivän rasitteet taas muuta vaihtoehtoa.

Aamusella sitä napotettiin taas ylhäällä ennen sian pieremää. Ja paineltiin alakerran ravintolaan kattomaan aamupala tarjonta ja sitte piti buukkailla liput junaan Shanghaihin, pesettää pyykkiä ja lähtee johonkin käppäilemään. Katja oli taas kirjotellu pikku muistioitaan ja listannu reittejä ja opetellu Pekingin metrokartan ulkoa tai jotain. Jotenki se kuitenki tiesi joka aamu kaiken  kaikesta ennenkä mä olin kerenny edes ajatella mihin pitää mennä tai mitä tehdä. Tehokas muija.

Saatiin respa hoitamaan meille junaliput Shangaihin (otettiin mukavuuden halusta High Speed train..553¥/naama), pesemään pyykit ja siitä saatiin Pekingin karttakin. Jeh!! Ei ku töppöset kohti Forbidden Cityä, joka oli ihan kävelymatkan päässä.

Olin jo edellisenä iltana aistinut kireähkön ilmapiirin laskeutuvan keskuuteemme ja aamulla huomasin, että se ei suinkaan yön aikana ollut poistunut vaan pahentunut, joten koitin pitää suuni kiinni, vaikka kieriskelin epämukavuuden tunteessa. Ilmapiiriä olis voinu leikata moottorisahalla enkä tiedä olisko saha vai ilma räjähtäny. Käveltiin eteenpäin painostavissa tunnelmissa. Teki mieli kysyä mikä on meininki tai ilmottaa omasta poistumisesta takavasemmalle, mutta vaikee keksiä oikeanlaista lähestymistapaa, kun toinen on puolituntematon.

Päästiin Kielletyn kaupungin porteille ja saatiin parin kyselyn jälkeen selville, että liput ostetaan juuri sieltä missä ihmismassat jonotti. Katja ilmotti tässä vaiheessa, että häntä ei kiinnosta pätkääkään koko homma ja että mä oon vapaa menemään yksinäni. Hiukan hämmentyneenä sanoin, että ei kai se niin välttämätöntä oo ja loppujen lopuksi oli pakko kysyä, että onko huono päivä. Sain vastauksen, jonka lopputulos oli se, että toinen halus olla yksin. Sanoin, ettei se oo mikään ongelma, että jos pitää olla yksin niin sitte pitää, että kyllä mä pärjään. Sovittiin siis niin, sain kartan käteeni ja niin huomasin napottavani yksinäni Kielletyn kaupungin liepeillä ja hetken kummasteltuani tilannetta päätin kuitenkin ite käydä Kaupungissa kerta sinne olin tullu. Ei, ku jonon jatkoksi.

Tuli siinä mietittyä kiertelyn ja kuvailun lomassa kaikenlaista päivän tapahtumien tiimoilta ja ylipäätään koko reissun. Yleensä saan tehtyä melko nopeasti ihmisestä tarkan analyysin mielessäni ja aistin tosi herkästi kaiken..tunnetilat, valheet, tiedän jopa joskus pelottavan tarkkaan mitä joku ihminen ajattelee, MUTTA tässäpä varsinainen lintu vai kala -ihminen...ei mitään käsitystä. Ymmärrän kyllä, että näin pitkällä yhteisellä taivalluksella, toisilleen vieläpä tuntemattomat ihmiset, tarvii myös aikaa yksin ja niitä ihan omia juttuja. Ja täytyy sanoa, että siinä huomasin kaivanneeni sitä itsekin.

Ja myönnettävä oli myös se, että loppujen lopuksi meidän samanlaisuus oli vaan pintatekijöitä...syvemmältä kaivettuna ollaan niin kaukana toisistamme, kun vaan kaks ihmistä voi olla. Ihan vastakohdat just niistä ääripäistä. Ma se hallavalia tyyppi ja Katja taas ihan kaikkee muuta. 

Hotellilla saatiin puhuttua aika suoraan omista fiiliksistä, mistä oon tyytyväinen, että meidän välillä puhe toimii ja selvitettyä mikä on ollu sen päivän ja muutaman muun, meininki. Katjalle tuntu stressiksi asti olevan tärkeeta se, että matkasta "Jää jotain käteen" ja siks, musta ainakin tuntu, että se haluaa väkipakolla painaa nähtävyydestä toiseen, koska on katastrofi, jos ei käy Kiinan muurilla kerta on Kiinassa. Ja tässä näkyy ne erot. Sanoinki, että jos ei vittu Kiinan muuri huvita nii vedetään perseet ja unohdetaan se. Mulle henk.koht. tää matka on se mun määranpää..ei mikään vitun Kiinan muuri tai Forbidden City. Mikä taas on johtanu siihen, että oon ehkä jättäny asioiden hoitamisen Katjan niskoille ja ite vaan menny perästä, koska sille se narujen käsissä pitäminen ja aikataulutus on se must juttu balanssin kannalta ja mulle taas...no en stressaa ikinä mistään ja se voi olla tosi ärsyttävääkin.


Forbidden city oli just sitä ahdistavaa turisti paskaa, jota inhoan. Ryhmittäin ihmisiä kuvaamassa samoja kiviä, aitoja ja kattoja mukanaan mikrofoniin kailottavat matkaoppaat. Ja yks ryhmä kailottavine oppaineen ei riitä, niitä on 10. Mutta tulipa sekin nähtyä, vaikkei se herättäny edes mitään suurempia tunteita. Baikali on tähän mennessä edelleen ihastuneiden huokausten top 10 sijalla 1.

Pekingissä päivät oli buukattu täyteen toimintaa, koska sielä oltiin niin vähän aikaa. Eli heti seuraavana päivänä(ke11.9) oli tarkotus tehdä reissu sinne muurille. Reissuja tarjos kadulla, vaikka kuka ja ne sisälsi, vaikka mitä ja hintaakin oli lähemmäs 300¥/naama. Mutta päätettiin hoidella se omin nokkinemme, koska se tulis siten paljo halvemmaksi. Bussi 916, Dongzimenin metroaseman vieressä olevalta bussiasemalta, (isonkerrostalon alla tavallaan) kyytiin ja kohti Mytanyu, bussi jätti meidät matkasta jossain kohti ja viitto siihen suuntaan, että minibussilla loppumatka. Yllättäen minibussi kuskit yritti kiskoa taas ties mitä summia, mutta pienen seikkailun jälkeen onnistuttiin saamaan kyyti 20¥/naama muurille asti. (Meitä johdatti jossain vaiheessa, joku saksalainen tosi pihi muija, jonka perässä jaksettiin aluksi juosta, mutta poikettiin omille teillemme hoksattuamme, että se takkus kyydeistä jonku viiden pennin takia. Sinne se jäi 1,5h odottamaan 5¥ halvempaa bussia, ku me karautettiin jo kohti muuria.)

Kiivettiin muurille kävellen, vaikka sinne ois päässy, maksusta tietenkin, vaijerihissillä. Mutta oltiin päätetty satsata kelkkarataan (josta video myohemmin) alaspäin ja näillä hiilarimätöillä meitsin perse oli ainaki vailla kunnon porrasrallia. Ja ralli se oliki..huhhuh!! Ilma oli kohtalaisen kuuma ja kostea ja suunta oli pitkän matkaa ylöspäin. Kyllä sitä valehtelematta puolisentuntia tuli noustua porrasta yläilmoihin. Ja muurilla myös oli jyrkkää porras nousua ja laskua tornilta toiselle.

Kaks torni väliä kuvausta ja porrasrallia ja taas oli nähty se mitä miljoonatziljoonat muutkin ihmiset. Upeat oli nakymat kyllä, että sitä en kiellä!! Jiiihaaa! Näin oltiin alle 2h tepastelun jälkeen valmiita odotettuun kelkkarataan alaspäin ja takas "kotiin". (Tietty meidän oli pakko käydä Subissa. Kyllä..Kiinan muurin juurella SUBWAYSSA!!).

Siinä se päivä oikeestaan meniki ja sitä myöten koko Peking. Illalla käytiin muutamalla ryönämarketilla ja syömässä. Seuraavana päivänä olikin sitte lähtö kohti Shanghaita klo 14.

Rahan meno Peking:
Matkat, majotukset, retket/naama
-Happy Dragon Hotel 290¥/3yötä
-taksit 13¥
-metrot 8¥ (2¥/suunta mihin vaan)
-bussi 916 12¥/suunta x2
-minibussi muurille 20¥
-minibussi takas muurilta 25¥
-muuri 45¥
-kelkkarata 60¥
-Forbidden city 60¥
Yht: 545¥ (67,48e)
Syöminen(ruoka):
Yht.176,9¥ (21,90e)
Kauppa (vesi, kahvi, kortit, pyykit.. yms paska...):
Yht. 115,4¥ (14,29e)
Kaikkineen rahaa meni Pekingissä: 837,24¥ (103,67e)

Majotus Happy Dragon Hotel
Tykkäsin kovasti. Ystävällinen ja tehokas palvelu englanniksi.
Sijaitsee ihan metron vieressä alueella Dongsi.
Palveluihin kuuluu siis pyykkäys, lippujen varaus, korttien postitus,
matkojen järjestäminen yms. Mitä vaan tarvii.
Huoneet pienet ja yksinkertaiset, itelle riittävä.(Ainaki siis twin oli).
7 eleven putiikki nurkan takana
Automaatti
Ruokapaikkoja
Ostari
WiFi (mutta heikko)