Käytiin siis Umedassa aktivoimassa JR Passit ennen Kyotoon lähtöä ja niin alko juosta meidän 7 päivän reilaus aika, josta Kyotoon tuhraantu heti kaksi, koska Kyotossa oli tarkotus tutkia Kyotoa kerta sielä oltiin vaan 2 yötä.
Hostellina toimi pieni sivu kujalla sijaitseva, lähellä Gijonin Geisha aluetta, Peace House Sakura. Jonne niin ikään tuotti hieman hankaluuksia löytää. Taas pieni, jo tutuksi käynyt, varttitunnin tepastelu väärään suuntaan, uukkari ja sinisen juoma-automaatin kohdalta oikealle. Ensin siis toki ajettiin Kyoton asemalta bussilla numero 100 lähelle pääpaikkaa.
Hostellin emäntä puhu hyvin englantia ja saatiin hoidettua kirjautuminen ja maksut hieman etuajassa ja vaivatta. Purettiin kamat huoneeseen, motkotettiin vähä hitaasta WiFistä ja lähettiin bongailemaan vielä Geishoja iltakäppäilyn ohessa Gijonin alueelle joen varteen. Törmättiinkin pariin Geishaan, mutta on epäkunnioittavaa kuvata Geishoja, joten iltakuvat niistä jäi ottamatta. (Seuraavana aamuna kylläki oli puhelin hyvin hollilla aamupalan hakureissulla, joten sillon kärppänä räpsäsin. )
Seuraavana päivänä oli puheissa käydä kultaisella paviljongilla ja temppeleissä, joita oli ripoteltu pitkin poikin. Kyotosta lähtiessä mentäs ensin Hiroshimaan 2h ja sieltä 5h Tokyoon, sitten tokyosta käytäis yhtenä päivänä Fujilla, yhtenä Onseneissa, yhtenä Nagoassa........mun päästä alko hiljalleen kuulua priiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii.......
Kyoto siis oli se kaupunki, joka sai tuntea mun reissu uupumuksen ja henkisen keskareiden heilutuksen. Illalla, tultuamme takasi hostellille, alko jo hiljainen vittuuntuminen hiipiä sieluun pyykin pesun merkeissä. Menin katolle ihmettelemään pyykki konetta, jonka käyttöön sain selkeät ohjeet, kolme nappia...ensin oikeanpuoleista ja sitten alinta ja suurinta. Joo vittu. Sielä oli kolme masiinaa..ensinnäkin..mikä vittu niistä?? Ja kaikissa masiinoissa oli tsiljoona nappia, että hv kolme nappia vaan. Kipitin pyykkeineni alas ja ilmotin Katjan olevan vapaa pesemään pyykkinsä, että mun hermo ei pelitä sinä iltana sitä hommaa.
Jaaah...yö ei suinkaan korjannu näitä kieroutuneita fiilareita takasi suoriksi vaan aamulla saadessani silmät auki, vitutushan se sieltä heräili samaan aikaan ja kirvoitti upean norsunvitun irvistyksen naamalle heti kärkeen. Yritin aamukahvin ja aamupalan ajan tunnustella fiiliksiä tatamini reunalla, mutta myönnettävä oli itelleni...mua suoraan sanoen ei ois sillä hetkellä voinu vähempää mitkään nähtävyydet kiinnostaa tai koko Kyoto. Olisin halunnu kaivautua peittoni alle ja haistattaa vitut koko aikataulutetulle juoksemiselle ja niille vitun temppeleille. Jotenki olin ihan loppu.
Lähdin kuitenki Katjan matkaan sinne Kultaselle Paviljongille, koska emmä olisi tuntia kauempaa, pää omassa perseessä, yksinäni hotellilla viihtyny. Ja olihan se Paviljonki hieno ilmestys nököttäessään sielä yksinään, mutta jotenki vaan se, että paikalla on miljoona muutaki ihmistä ja kuljet jotain opastettua reittiä räpsimässä valokuvia, ei vaan herätä mussa mitään tunteita. Kai sitä on joku ainutlaatusuuden metsästäjä, että haluaa nähä sellasia juttuja, jotka ei oo kaikkien ulottuvilla. Siks olisin ollu super kiinnostunu Naran hylätystä huvipuistosta, mutta se jää seuraavaan seikkailuun.
Paviljongilta takasi tullessa kierrettiin kuitenki parit temppelit ja nähtiin pari munkkiakin. Vaikka temppelit oli jossain tavallisen kaupungin sivukujan päässä, muuttu fiilis niiden pihaan astuessa jotenki ihan toisenlaiseksi. Tuntu, että ympärille laskeutu sellanen hiljaisuus ja rauhallisuus, vaikken niiden temppeleiden aitoudesta ollukkaan yhtään varma.
Matkalla hostellille oli myös joku antiikkikirppari hässäkkä ja yhdessä pömpelissä nökötti vanha Katana. Voi, että olisin halunnu kysyä sen hintaa, mutta se ois maksanu taatusti surullisia summia ja jos ei oiskaan niin millä hitolla oisin raahannu sen himaan!! Katoin paremmaksi olla tekemättä siihen liian läheistä tuttavuutta, ettei jää harmittamaan, mutta jäi silti!!
Sinne jäi Katana ja Chuckyt ja läpyteltiin takasi hostellille lepuuttamaan ennen ilta menoja. Olin saanu aamulla ne pyykitkin pestyä ja aurinkoisen päivän ansiosta ne oli jo heti kuivatkin. Kyotossa sää kyllä suosi meitä, niinku melkein koko reissun siihen asti. Joku 30 astetta lämpöä ja aurinkoa taivaan täydeltä. Miiiii laik!!
Siitä WiFistä vielä niin sehän toimi häthätää vaan, ku huoneen ovi oli auki ja mä ainaki jouduin tabini kanssa istua kynnyksellä. Katja ravas läppärinsä kanssa katolla hakemassa yhteyttä, ettei ihan putkeen menny se homma ja en sitte ite jaksanu juuri facea enempää surffailla, ku se homma oli yksinkertasesti niin hermoja raastavaa.
Tykkäsin Kyotosta sen mitä siihen ehti tutustua. Ja vaikka heiluttelinki niitä henkisiä keskareita. Mukava "pikku" kaupunki ilman niitä pilvenpiirtäjiä ja illalla juuri Gijonin alue oli kaunis, kalliimmilla ravintoloilla kylläkin, varustettu alue, mutta tunnelmallinen.
Peace House Sakura:
Hieman hankalasti löydettävissä, mutta siis löyty kuitenki.
Ihan kyllin viihtyisä tälläselle "ei niin krantulle" -tyypille.
Yhteiset suihkut ja vessat, mutta ne sijaitsi heti huoneen ulkopuolella ja aina pääsi, kun halus.
Pyykkäys mahdollisuus katolla
Yli paska WiFi yhteys
Lähellä bussipysäkki, josta pääsee asemalle. Kyotossa on kahden linjan metro, joten siitä ei häävisti ollu apua.
Rahan meno Kyoto:
Matkustus, hotellit:
-bussit ¥660 (5,08e)
-hotelli ¥7500/2yötä/naama (57,70e)
Syöminen:
-¥ 4148 (31,91e)
Herkut:
-¥168 (1,29e)
Nähtävyydet:
-paviljonki ¥ 400
Yht. ¥12 876 (99,05e)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti