Miun lemppari paikka; Fraser Island!

Olin sangen oikeassa arvellessani, että orastavan flunssan kanssa ilmastoituun bussiin 14h linnoittautuminen on lähempänä hitaan itsemurhan suorittamista, kuin niinkään jännittävää ja mieltä vavisuttavaa seikkailua. Niistin varmaan muidenkin matkustajien riesaksi asti ja nenäni verelle ja nukuin bussin penkillä ladymaisesti paperitollot sieraimissa. Tiedättekö sen flunssavaiheen, kun makuuasennossa nenä on tukossa, mutta silti heräät siihen, kun sieltä valuu hallitsemattomasti räkää. Olen keksinyt tämän tupot sieraimissa nukkumisen. Nenän kautta ei voi hengittää joka tapauksessa niin ainakaan se perkele ei herätä maagisella rään erityksellään..(siis mistä se tulee??)

Aina kun oli tauko huoltoasemalla, kipitin anelemaan pahvimukiin kuumaa vettä, että sain vetää finrexinin tapaisia inkivääri-parasetamoli nuhajuomia. Suositus oli 4 vuorokaudessa. Vedin 10. Just in case. Silti olo vain paheni ja saapuessamme aamulla 7.45 Rainbow beachille...en ollut iloinen. En ollenkaan. Se kolmimetrinen kyrpä otsassa riitti varmasti puhdistamaan valtaosan hämähäkin seiteistä hostellin katonrajasta. Täytyi odottaa 12.30 saakka, että voi sisäänkirjautua ja klo 17 oli luvassa seuraavana päivänä alkavan Frasier Island campingin turvallisuus priiffi. Sillä hetkellä vakavissani mietin, että saatan jopa mieluummin hukata 500$, kuin lähteä koko saatanan telttaretkelle. Olin niin pirun kuollut ja edelleen yksinäisyyden kaipuinen Whitsundaysin jälkeen.

Illan priiffissä meidät jaettiin 12 auton ryhmiin 6-8 hlöä per ryhmä ja mun ryhmässä yks mimmi kysyikin innokkaana "hei ootko innoissas huomisesta???!!" Hahhah...voi jösses. Olisittepa nähny mun punasen nenän ja kuullu vastauksen.  As u can see...can't be more happier.

Aluksi mut laitettiin ryhmään 4, mutta jotkut kaverukset joutu erilleen ja mua pyydettiin vaihtamaan ryhmään 1 ja suostuin. Tästä hyvityksenä sain hostellista ilmaisen illallisen, vaikka olin enempi ku tyytyväinen. Ensimmäinen vaihtoehto olisi ollut pelkkiä mimmejä ja tunsin jo heti, että ei saatana....mutta onni potkaisi.

Noh...kaikesta tästä negailusta huolimatta, vaikka kyrvästä otsassa oli vielä puolisen metriä jäljellä myös lähtöaamuna, päätin lähteä reissuun ja etsiä vaikka käärmeen syömään mut, jos oleminen käy ylivoimaiseksi. Ideana se oli pommin varma, koska Fraserillahan asuu top. Kympissä olevat maailman vaarallisimmat luikerot lisäksi fraserin rannat ovat yksiä maailman vaarallisimpia, joten uimista ei suositeltu meressä lainkaan. Eli jos ahdistaa eikä kärmestä löydy niin aina voi loikata hain huikopalaksi. 

Kuitenkin päästyäni nelivedon kyytiin(enkä puhu nyt Suomalaisesta nelivedosta joka aamuneljältä mönkii baarilta yleensä kotiinpäin) ja kun päästiin painamaan saaren rantaviivaa musiikin pauhatessa ja tuulen hulmuttaessa avoimesta ikkunasta ihokarvoja, tulin siihen tulokseen, että reissu ei välttämättä oo fiasko ensinkään. 

Eikä se ollut. Fraser oli kokemukseltaan jonkun 100 kertaa parempi, kuin whitsundays. Vanhana partiolaisena camping meininki uppos meikäläiseen, kuin puukko mummoon ja sain lisäksi yksin kokonaisen teltan niin mikäs sen parempaa. Aamukahvin valmistus ja nauttiminen ulkosalla muiden vielä nukkuessa hiveli niin ikään tätä eräjormailijaa.

Fraser reissu sisälsi lähinnä upeiden maisemien tillistelyä ja saaren sisällä olevilla biitseillä ja järvissä pulikointia. Meininki oli kertakaikkiaan chilliä. Osansa kokemukselle antoi varmasti myös se, että olin 3 päivää täysin ilman kenttää luurissa, joten ei somea eikä yhteyttä ulkomaailmaan, vaikka tämä toki äitiparan olikin huolestuttanut kovasti, koska en osannut varoittaa ennen singnaalin totaalista hiipumista, kun en niin tiennyt käyvän...siis että olisin aivan täysin tavoittamattomissa. Mutta hyvää se teki piruvie. Ja mamman huolenkin pääsin pyyhkimään heti kun tavoitin signaalin saarelta palatessa.

Tuli nähtyä Lake McKenzie, lazy River, Champagne poolit ja joku toinen järvi keskellä saarta jonne oli parin kilometrin kävelymatka, josta niin ikään olin innoissani. Tällä reissulla oli paljon autossa istumista ja rannalla makaamista ja olin oikeasti fiiliksissä, kun pääsi vähän käppäilemään pidemmän matkan. Koko viikolla en meinaan muuten harrastanut palaakaan liikuntaa ja ilman liikuntaa olo on puolitehoinen.

Maheno

Champagne Pools

Lake MacKenzie

Blackbutts

Ruoka reissulla oli kohtalaisen ok. Toki täälä tuntuu hiilarit olevan suosiossa.  Isompaa porukkaa, kun on halvempi ravita hiluilla. Aamiaiseksi, yllätys, paahtista, maapähkinä voita, suklaalevitettä, hilloa ja margariinia + hedelmiä. Lounaaksi joka päivä wrappeja lihalla ja kasviksilla ja erilaisia kastikkeita oli. Sitten oli välipalapussit per auto. Keksejä jne. Ja illalliseksi ekana päivänä friednoodles ja kanaa ja tokana iltana saatiin ihan piffit ja perunaa. 

Nukuin molemmat telttayöt paremmin, kuin yhtäkään hostelliyötä tähän mennessä. Lämpötila oli aivan pöööfekt eikä bailaavat kanssa retkeilijät haitannu juurikaan. Tokaa yötä ehkä hiukan pidensi viereisen teltan yritelmät jonkinlaisesta erittäin humalaisesta aktista aamuyöstä, joka sanan vaihdon perusteella päättyi lopulta miehen osalta luovuttamiseen. Miltä osin kunto päättyi? Sitä ei tarina kerro. Se toinen teltta oli mun teltassa kiinni ja rukoilin, että se homma hoituisi äkkiä. Mutta niinkuin kaikki jotka tätä ovat kännissä yrittäneet tietävät...se ei ole pikatoimitus ei. Ja niinkuin tämäkin...päättyi 1-0 humalan viedessä voittopotin. Viimeinen turhautunut naisen kuiskaus kuului pimeydessä "fucking Irish". 

Niin huippua kun tuo leirielämä olikin, olin jo erittäin valmis kolmantena päivänä palailemaan sivistyksen ja etenkin urheilun pariin. Ja uskomatonta kyllä pyyhälsin suoraa jalkatreenille päästyäni takaisin Rainbowlle, koska olin jo aiemmin äkännyt hostellin vieressä mukavan näköisen pikku Gymin, jota syyhysin päästä testaamaan nyt, kun olin viimein telttailun aikana myös parantunut.

Mutta jos jotain itä-rannikon reissulla voin suositella niin tätä Camping kokemusta! Omani järjestettiin Peter Pan matkatoimiston kautta ja lähtö ja yöpymiset ennen ja jälkeen reissun olivat Dingos hostellilla.

Meidän autolline porukkaa.