tiistai 13. helmikuuta 2018

Matkalla Australiaan - Lentokone "mähinät"

Lähdin Balilta kohti Australiaa 2.2. Lento lähti illalla 23.15 ja lensin jälleen JetStarilla. Vaikka en ollut varannut istumapaikkaa kysyi virkailija Check-in:ssä, että haluaisinko ikkunapaikan ja tottakai halusin. Lisäksi pyysin paikkaa vielä koneen takaosasta, joka sekin järjestyi. Mahtavaa. Päätin heivata rauhoittavan naamaan ja nukkua koko lennon, koska lentopelko. Mukava pikku stressi valtaa aina viimeistään päivää ennen lentoa. En vaan tykkää.





Lentoaika oli n. 4,5h ja kone oli pieni ja vanha mikä ei yhtään helpottanut fiiliksiä. Mullahan kävi sellanen tuuri, että istuin yksin kolmen penkin rivillä ja ikkunapaikalla, joka tarkoitti mahdollisuutta vaaka asentoon koko lennon ajaksi. Mukana kulkee lennoilla Air Macaon koneesta aikanaan nyysitty lentofiltti ja omat villasukat, jotta saan mummoutua rauhassa penkkien syövereihin niin mukavasti, kuin se ylipäätään on lennoilla mahdollista.

No kaikki ei aina ole niin yksinkertaista ja sainkin ennen uneen vaipumista tapella, olettamukseni mukaan Intialais syntyisen, naisen kanssa. Koneen noustua ilmaan ja turvavyövalon sammuttua olin juuri asettelemassa itseäni sikiöasentoon penkeille rauhottavan jo humistessa korvien välissä, kun penkin päähän parkkeerasi tämä nainen. Katsoin naista ja hän katsoi minua nähden selvästi, että asettelin puhallettavaa niskatyynyäni käsinojalle käydäkseni maate. Hän ilmoitti, että hänen aviomiehensäkin tulee siihen istumaan(hän ei siis ikinä kysynyt, että sopiiko siihen tulla tai käyttäytynyt muutenkaan kohteliaasti) ja minä ilmoitin, ettei muuten tule, koska minä aion nukkua. Hän sanoi, että hänen täytyy saada istua aviomiehensä vieressä, että hänenkin on nukuttava, koska hänen täytyy aamulla töihin. Nii-in...mene omalle paikallesi nukkumaan tai nuku siinä, mutta keskipenkille ei tule ketään. Simple as that. Asetin itseni sikiöasentoon ja nainen alkoi huutaa, että en voi tehdä niin ja että mun täytyy siinä tapauksessa siirtyä muualle istumaan. Sanoin, että mun paikka on sentään sillä rivillä toisin, kuin hänellä, että voin huonosti ja aion pötköttää tasan siinä. Halusi hän tai ei. Nainen siinä kutsumaan lentoemäntää paikalle ja kertomaan, kuinka "That rude girl don't let us sit here!!!" Sanoin lentoemännällekin, että mun on maattava, koska huono olo ja lentoemäntä sano naiselle, että sori..meillä ei oo vierekkäisiä paikkoja täälä nyt teille, että ei voi mitään. Siinä se tovin tuhisi päädyssä, kunnes poistui ja minäkin vaivuin unentakaamaan teleporttiin ja heräsinkin siihen, että laskeutumisesta kuulutettiin.




Ajattelin ensin, että olen hieman itsekäs, mutta toisaalta..jompi kumpi meistä ois saanu oman itsekkään tahtonsa läpi, jos en minä niin se nainen. Se nainen ei piitannut minusta pätkääkään, enkä minä hänestä. Joten tottakai tässä tapauksessa voitin mieluummin itse.

Laskeuduttiin Cairnsin ajallaan ja Australian tullia seuranneena odotin hiukan jotain jäätävää laukkujen pengontaa, vaikka toki olin tietoinen myös siitä seikasta, että Suomalaisen on melko helppoa tulla Australiaan keskinäisten sopimusten puitteissa. Eikä todellakaan olla se syynätyin matkustajaryhmä.

Ilmoitin maahantulokortissa mukanani olevista lääkkeistä, joiden laillisuudesta kyseisessä maassa en ole sataprosenttisen varma eikä tämäkään johtanut minkäänlaiseen laukun penkomiseen. Virkailija vaan kysyi multa, että mitä lääkkeitä ja mihin tarkotukseen(naurahtaen hiukan, kun kerroin, että siihen etten yhtään tykkää lentää) ja onko mulla allekirjotetut reseptit mukana ja kerroin ja vastasin kyllä ja se oli sillä selvä. Laukkujen läpivalasun jälkeen mut ohjattiin suoraa kentältä poistumisaulaan. Se kävi jouhevasti.

Kentältä sitten hetimiten taksia alle ja hostelille. Olin tosiaan ryssinyt varaustani ja vahingossa bookannut hostellin alkamaan jo siitä päivästä, kun lento lähti Balilta, vaikka laskeuduttiin vasta seuraavana aamuna klo 5.45 (muistaakseni). Mutta tästä syystä ei tarvinnutkaan odottaa sisäänkirjautumisaikaa vaan mut kirjattiin heti sisään, kun pääsin hostelille joskus seitsemän jälkeen. 

Sellainen siirtymävaihe tälläkertaa. Hah.


Mukavan vihreää ja puhdasta verrattuna Singaporeen ja etenkin Kutan..


Ensimmäisenä päivänä Cairnsissa en tehnyt juuri mitään. Kävin ihan ensin hostellille päästyäni etsimässä aamiaista virkailijan osoittamasta suunnasta ja löysin subwayn. Samalla reissulla löysin myös apteekin, josta hainkin heti aurinkovoidetta kassatädin naureskellessa mun nilkkojen rusketusrajoille..hahhah ja myöhemmin keskustassa hostellin ilmaiskyydillä ostamassa ruokaa ja pööpöilemässä. Sen jälkeen oikeastaan vaan makasin milloin missäkin jalat kohti kattoa ja someilin. Lämpöä oli sellaset kevyet 31 astetta ja aurinko porotti. Ihan kelpas alottaa Australian valloitus siitä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti