Gili Trawanga - Viimeisiä viedään Balilla

Olinkin upottanut alku Balin täyteen touhua ja maanantaisen surffi ja sekoilu päivän jälkeen koittikin tiistai jonne olin varannut lauttamatkan Gili Trawangalle, yhdelle Lombokin pienistä kolmen saaren rykelmästä (Meno ja Air kaksi muuta) ja yhden yön majoituksen. 

Trawanga on tunnettu saarista vilkkaimpana ja ns. bilettäjien suosimana paikkana ja sellainen se olikin, vaikkei mulla vertailukohtaa ole Menon ja Airin kohdalta antaa, koska niillä en käynyt. 

Trawanga ei poikennut kaupustelumeininkeineen juurikaan Kutasta. Kyllä jokaisella ruokapaikalla oli sisään heittäjänsä ja kojulla huutelijansa. Mutta kauneudellaan ja järjettömän sinisine vesineen se kyllä hurmasi. Tuli käveltyä rannalla vailla päämäärää ja pulahdettua välillä uimaan. Vesi oli, kuin linnun maitoa eikä Kutan tavoin jalkoihin ensimmäisenä kiertyneet muovipussit.

Sateella tuplasuihku

Majapaikkanikin oli vallan viihtyisä. Oma bungalow isoine ikkunoineen, jotka antoivat suoraan pienelle altaalle. Lisäksi bungalowissa oli oma kylpyhuone, jonka suihkunpäällä oleva katto oli pelkkä verkko. Illan kaatosateessa, kun olisi halunnut suihkuun niin ei olisi tarvinnut laittaa suihkua päälle ensinkään. Se oli hassua.

Trawangan reissu oli sitä perus rentoa hengailua. Kävelin ympäriinsä, join aika paljon kaljaa, makasin altaalla, uiskentelin meressä, kävin hyvin syömässä ja lopulta, koska alkoi sataa AIVAN KAATAMALLA n. klo 19 painuin omaan majaani ja hyvissä ajoin sänkyyn. Yritin myös etsiä turtelpointia, jossa pääsisi näkemään kilpikonnia, mutta en löytänyt.

Fastboat

Lautta matka Trawangalle ei ehkä ollu matkapahoinvointisen hommaa..ei mennen eikä varsinkaan tullen. Tullessa pois porukka oksentelikin lautassa pikkupussukoihin joita oli tolpissa tarjolla. Ja jännityksen hetkiä koettiin, kun jäätävien pomppujen lisäksi koko purkista sammu moottorit keskellä merta. Sillon meikäläisenkin kuoleman pelko oli melkosessa nousussa ja klaustrofobia ahtaassa ja hikisessä pikaveneessä nosti päätään. Kukaan ei selittänyt miksi moottorit sammu ja yhtäkkiä ehkä, elämäni pisimmän, 5 minuutin jälkeen ne taas käynnisty ja matka jatkui..noin vain.

Liput Gilille hankin hostellin respasta ja niihin kuului kuljetus satamaan, pikavene mennen tullen ja kuljetus takaisin hotellille. Takaisin tulo olikin jälleen siitä hermoja raastava, että meitähän oli sitten satamassa vastassa n. 100 erilaista kyydin tarjoajaa jotka vuorotellen jokainen kertoi, että "Jooo..matka takasi Kutalle kestää 3-5h, ku ne kyydit kiertää kaikki paikat ja teitä ängetään sinne ahtaaseen bussiin joku kymmenen tyyppiä ja joo..kannattaa nyt ihan parilla sadalla tuhannella ostaa multa kyyti, että mä ajan sinne 1,5h" Ihmettelin miksi meno matka takasi Kutalle kestäis 5h, kun sieltä tulo satamaan ei kestänyt, kuin 1,5h. Siis muaki kävi varmaan 10 "taksikuskia" nykimäs ja se oli ihan vitun hermoja raastavaa. Ilmoitin, että mulle on aivan sama miten kauan matka Kutalle kestää, mutta oon kyytini maksanu jo aikaa sitte eikä kellekään heru penniäkään enempää. Piste. Joku porukka siinä tämmöseen kusetukseen haksahti ja otti kyydin mutisten vielä  "Three hours..NO WAY! Okay how much?" ja 250 000 ne sai sen kyydin Kutalle. hahhah, koska se kyytihän ei sinne Kutalle todellakaan kestänyt, kuin saman 1,5h, kuten tullessakin sillä ennalta varatulla ja maksetulla kyydillä.

Jollain naisellakin meni hermo aivan täysin..se tuli ulos veneestä..hän oli rehvä tummaihoinen nainen (mainitsen tämän siksi, jotta voitte kuvitella sen tumman naisen upean asenteen mahdollisimman selvästi) ja huusi täyttä kurkkua samalla, ku rymisteli sen taksihelvetin läpi "GET OUT OF MY WAY!" ja jotain muutakin se huuti, että sillä on jo kyyti eikä tarvii mitään enempää. Ihmiset hurras ja taputti sille täysiä. Loistavaa! Samainen mimmi tuliki samalla kyydillä, ku minäkin ja hikoiltiin kylki kyljessä etupenkillä sen bussiksi kutsutun penkillisen pakettiauton kyydissä.

Gileistä ehkä näin yksinreissaavana Meno tai Air olisi ollut sopivampi. Kun Kuta jo ihmisineen aiheutti mulle hiukka ahdistusta ois Trawangaa rauhallisempi vaihtoehto ollu varmaan parempi vaihtoehto. Ei huvittanut siellä pääkadulla kävellä ollenkaan, koska se huutelu alko oikeasti olla jo todella syvältä hanurista. Tunnet ittes inhottavaksi jos et reagoi, mutta ahdistaa reagoida jokaiseen jotenkin. Se että jokainen ihminen jonka ohitat huomioi sut jotenkin ja sun pitäis huomioida heidät. Se on raskasta.

Vähän Balin rahoihin:
Varasin Balille 3 000000IDR n. 180€ (ja budjetti ylittyi 750 000IDR n.44€:lla)
-Majoituksiin meni yhteensä 1 600 000IDR eli n. 95€ sillä sain siis 7 yötä.(n.13,5€/yö)
-Lauttamatka Gilille meno-paluu 550 000IDR n. 33€ 
-Uudet plugit 150 000IDR n.9€
-Surffiopetus 2h 250 000IDRn.15€
-Pyykkien pesu 11000IDR n. 0.60€
-Söin koko viikon pelkästään ulkona ja Gililläkin kävin hiuan paremmassa ravintolassa syömässä joten normaalin 50 000IDR n. 3€ sijaan siellä meni 180 000IDR n.10€  yhteen ruokaan ja drinkkiin. 
Päivässä meni arviolta normaalisti 100 000IDR n.6€ syömisiin, koska söin vähintään kahdesti päivässä lämpimän ruoan, hostelleihin kuului ilmainen aamiainen, lisäksi tuli ostettua jonkinlainen välipala. Lisäksi rahaa kului kahviin, kaljaan ja veteen melko huolettomasti.

Eli rahan meno yhteensä 3 750000IDR n 224€ sisältäen majoituksen, syömiset, juomiset ja kaikki aktiviteetit. Eli n. 37€/päivä. Kyllähän tuolla varmaan vähemmälläkin pärjäisi, jos ei esim. olisi harrastanut mitään aktiviteetteja, olisi karsinut kaljan ja kahvin kittaamista jne.

Sellainen oli Bali ja Gili Trawanga. Sitten siirrytäänkin Australiaa kohti.