Bali - Kuta Beach

Bali onkin oikein lomailijan paratiisi tai lähinnä Kuta, jos kaipaa turistirysälomaltaan sitä perinteistä huutelua, hihasta nykimistä ja jatkuvaa kaupustelua. Sitä täällä nimittäin riittää riesaksi asti ja oikeasti, kun 50m matkalla sanot viidennennelletoista surffin kaupustelijalle "no thanks" alkaa oikeasti Suomalaisen introvertin hiha palaa, kun niitä on edessä vielä sata samanlaista nouta. (Oon kuitenkin pyrkinyt käyttäytymään, koska niin...kai se heidän leipä on siinä kiinni) Vaikka eilen kadulla tais yks muija räkästä mun perään, kun en jäänyt kojulle. 

Oikeasti en tiedä miten onnellisia Kutan asukkaat esimerkiksi ovat. En tokikaan kuullut, kuin yhden mielipiteen, mutta voin vain kuvitella. Teet töitä 7 päivää viikossa kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä suurinpiirtein  ja huutelet ne samat rallatukset jokaiselle turistille saaden varmasti paljon lokaa niskaan. Merikin huuhtoo rantaan pelkkää muovia kalojen sijaan, kun ihmisiä ei vain kiinnosta. Meille lomailijoille se on viikon kahden loma, kun me nähdään se lämpö, surffimahdollisuudet ja hiekkaranta. Se meidän paratiisi, käydään sotkemassa ja nakkelemassa niskoja ja se on jonkun vittumainen arki. Hassua. Asioilla on niin monta kulmaa, kun on katsojaa.

Ryönää riittää

Ja yks asia mikä pisti tosiaan mietityttämään...se määrä muovipusseja ja muovia, jonka seassa oikeasti surffasin ja uin. Mie en yhtään elävää kalaa nähnyt saati tuntenut koivissani, mutta niitä pirun muovipusseja ja muuta moskaa senkin edestä. Ihan vaan väli huomio, että  ihmiset vois jonkun verran piitata. Ittelle viimeistään oikein konkretisoitui se mitä se merien muoviongelma on ja nuo pussit tuola rantavedessä on vain jäävuoren huippu. Mie lupaan vähentää omalta osaltani muovijätteen tuottamista ja lupaan kierrättää jatkossakin. 

Anyway. Vaikka Kuta ei varmastikaan anna ryönäisine katuineen ja kaupustelijoineen sitä oikeaa eikä parasta kuvaa koko Balista, eikä sen saakkaan antaa, niin jotenkin viihdyn silti. Olen käynyt muutamia mukavia keskusteluja paikallisten kanssa enkä juurikaan ole tuntenut oloani yksinäiseksi, vaikka nämä tätä mun yksin hiihtelyä ovat jaksaneetkin hämmästellä. Miten voisinkaan tuntea, kun jatkuvasti joku puhuu mulle. Haha.

Kuumuus täälä on jotain sanoinkuvaamatonta ja imee musta mehut aivan täysin. Nukun vähän väliä ja uimassa tai suihkussa saa ravata useamman kerran päivässä. Iho on koko ajan tasaisen lähmäinen aurinkorasvasta ja hiestä. En silti valita. Toki iltaisin on lähes poikkeuksetta satanut ja ukkostanut, joka on hieman raikastanut ilmaa. Täällähän tosiaan on se sadekausi meneillään.

Hostellin uima-allas

 Elo on halpaa, joskin Kutalla hinnat on selkeästi nousseet turistien tasolle, että jossain syrjemmällä pääsee varmaan käsiksi oikeasti Indonesialaisiin hintoihin. Vaikkei täälläkään todellakaan konkurssiin joudu. Pyykkinainen pesi mun pyykit 11000IDR (n. 0.60€) ja Lautasellinen ruokaa kera jäätävän kokoisen bissen makso 65000IDR(n.3,90). Täälä jotenkin sokeutuu noille rahasummille. Jos joku maksaa 75000 niin ajattelee heti, että ompas kallista, vaikka se on tosiaan karvan päälle 4€. Ja pulita siinä sitten satatonnia jostain pikku jutusta. Sydäntä repii. 

Chicken Sataya Hostellilla ja iso Bingtang 3,90€

Tällaisia vaikutelmia on tarjonnut Kuta. Seuraavassa postauksessa surffausta, koska kohdalle sattu selkeästi harjaantuneet kauppiaat, jotka teki myynnin Suomalaisittain oikein. Hahah.