maanantai 1. syyskuuta 2014

Mahtava viikonloppu mahtavassa seurassa!

Ihan kertakaikkiaan rentouttavin ja mahtavin viikonloppu pitkään aikaan ja tämän mulle mahdollisti maailman taitavin, kaikki tietävin, ihanin ja rohkein kisaemoni Annukka. Kauaa ei olla tunnettu ja tämä tais olla itseasiassa ensimmäinen kahden keskisesti sovittu ja vietetty viikonloppu ikinä. Mutta tuntuu niinku oltais tunnettu aina, juttu luistaa ja mun luotto siihen naiseen on kyllä 110% oikeastaan ihan kaikessa.




Me <3
Lupausten mukaan viikonloppu oli täynnä ankaraa analyysiä ihmissuhde kiemuroista ja tietysti mun kaamean letin päivitystä ja hölvättiin toki Vita Liberatan itse ruskettavalla ja koska mulla oli lepoviikko menossa, käytiin pieksemässä Annukan reidet paskaksi. Ihana, kun saa pakottaa! 

Tutustutin tyttöjä myös mun ruokavalioon kokkailemalla bataattiranuja ja guacamolea, mutta harrastettiin kyllä myös sen terveellisyyden ohella vähä markkinalakuja ja pähkinäövereitä. Baari-ilta lauantaina johdatti meidät Gigliniin vaahtobileisiin, joskin mulle riitti senkin illan märäksi kylmä vesi tuopista jäillä ja hyvä niin, koska hiukan suretti se vaahtopallona vyöryvä porukka pilkun jälkeen ulko-ovia kohti, koska kesä tosiaankin on ohi ja mullakin oli jo silleen, ulkoisesti ihan kuivana, hiton kylmä.

Tanssittua tuli kiitettävästi ja kuvissa vilkkuvat uuden karheat korot hiukan alko loppuillasta käydä jalkoihin, kun tottahan tuliterät kengät laitetaan heti laatikosta jalkaan n. seitsemäksi tunniksi ilman sen häävimpää sisään ajoa. Ettäs tiedätte. Ja se jos joku kannattaa. Mutta korkeuteensa nähden erinomaiset kävellä ja tukevat jalassa. Ja hyvän näköiset..tietenkin. Sehän se on pääasia. Sattu tai ei!

Eilen palasin iltasella Tampereelle ja nyt oliskin ohjelmassa taas hiukan siivousta ja ah niin ihana kunnon salitreeneihin paluu! Tuntupa vetelälle tuo viime viikko..etenkin, kun tosiaan se torstain aamulenkki ja palauttava treeni vaikutti sittenkin huonosti ja to-pe välisenä yönä heräsin järkyttävään kuumekohtaukseen klo 4.00 aamuyöllä ja pyörin jäätymisen ja hikoilun rajamailla 3 tuntia, joten aerobiset sain perjantai aamulta unohtaa.

Noh..nyt, kun tämä tauti on sairastettu niin jos sais olla taas vuoden ilman. Tänään paukutetaan olkapäät ja ojentajat sellaseen pumppiin, että se on oksat pois. Ihanaa!! 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti