Haaveile isosti, jos uskallat.

Mä oon varsinainen unelmoija, innostuja, haaveilija, suunnittelija...siitä tämä blogin nimikin. Innostun täysillä asioista ja heittäydyn täysillä ihan kaikkeen, joskin yleensä innostus lopahtaa ihan yhtä täysiä, kuin se alkaa.

Kuva täältä

On kai aikaista haaveilla. Itseni tuntien tosi aikaista suunnitella nyt. Yritän kerrankin elämässäni pidellä itsestäni kiinni ja rauhoitella. Koittaa saada itseni katsomaan päivän kerrallaan. Tunnen kyllä ailahtelevan luonteeni ja siksi on välillä tosi turhauttavaakin innostua mistään, hehkuttaa jotain asiaa, koska yks kaks ylihuomenna se asia, jota juuri tänään hehkutin sata lasissa kaikille jotka vaan jakso kuunnella, onkin unohtunu ihan tyystin ja tilalle on kirinyt seuraava super hieno juttu!

Siksi mietin välillä, että entä jos kyllästyn tähän nykyiseen elämäntyyliin..Fitnekseen. Pelkään, että vien sen iteltäni. Outoa. Etenkin nyt, kun hiljaa mieleni sopukoihin on alkanut hiipiä ajatus siitä, että ehkä...ehkäpä..kevään kisat eivät sittenkään olisi ensimmäiset ja viimeiset. Ja sinne sopukoihin, kun ei ole hiipinyt mitään ihan mitättömiä ja vaatimattomia haaveita kisauraa ajatellen vaan aikalailla en haaveile enempää enkä vähempää, kuin ihan kaiken mahdollisen saavuttamisesta mitä vaan tällä tiellä pystyy. Ihan kaikki. 

Silti en pysty sanoa vieläkään mitä odotan edes tulevalta, elämäni ensimmäiseltä, dietiltä. Pystynkö siihen? Sekoanko? Ratkeanko kesken kaiken ryyppäämään ja mässyttämään suklaata? Alanko inhota koko touhua ja viskaan hanskat tiskiin? Vai entä jos se tuleekin olemaan mulle pala kakkua? Onnistun täydellisesti ensimmäisellä kerralla? Rakastankin myös diettiä niinkuin rakastan tämän hetkistä toimintaa? Jospa mikään ei olekaan vaikeaa? Tai jos joku on vaan vähän vaikeaa?

Tiedän, että vastaukset näihin kysymyksiin saan keväällä. Mutta haluaisin niin kovasti haluta silloin vielä näitä samoja asioita. Ajatus siitä, että en haluaisi, tuntuu tosi surulliselta. Voisiko siinä jo itsessään piillä vastauksen siemen tai pieni käry siitä mitä tuleman pitää. Jaa-a.

Ärsyttävin sana ikinä: "Katsotaan.". Vitut me mitään katota! Kaikki mulle heti nyt..mielellään eilen. Kiitos. Hahah!

Tiistaina ja tänään kävin vääntämässä tiimi kaverini kanssa taas jalkahommia ja kyllähän siinä meidän tyttöjen touhussa on sitä tekemisen meininkiä! Tolla tavalla, kun toisiamme piestään sen lisäksi, että valmentajat pieksee, niin ei oo epäilystäkään siitä keillä on h-hetkellä paketti kasassa. Hah! Tai ainaki peräsin oikealla paikalla. Kyllä hirmuinen onni, että kaivoin pään omasta pyllystä ja lähdin tutustumaan noihin tyttöihin. Mukava treenata yhdessä ja pulista kisahommia! 

Huomenna aamusta enää selkä ja hauberit ja sitte onki napakasti sykitty kaikki viikon treenit peräkkäisinä päivinä. Alakroppa tuli vielä kolmena päivänä putkeen. Herranen aika, jotta ihmettelen, jos kävelen viikonloppuna askeltakaan. Tosin onneksi ei ehkä juuri tarvitse, koska ystävät + mökki + ulkoporeallas = superhyperrento viikonloppu kellumisasennossa!

Nyt on btw hankittu lippu Tampereen karsintoihin, kuin myös Expoon sunnuntaille! Suolaset oli tiketit, mutta oon yrittäny muistutella itelleni, että on ne rahat joskus menny hullumpiinkin asioihin ja sen lisäksi, että kisoja on kiva katella ja sielä on se erityinen tunnelma niin nehän on myös ihan loistavia opintoretkiä kevättä ajatellen.

Sellasta tänään. Voipi olla, että seuraavan kerran oon koneen äärellä vasta ens viikon alussa, joten mukavaa viikonloppua ihmiset! <3