Kauniimpaa on vino nenä, kuin mätä sisus.

Mä en tajua. En vaan ymmärrä.

Kun sitä nyt on niin tiiviisti tässä Fitness kuplassa. Tässä poksahtamattomassa ja turvallisessa pallerossa, jossa päivän sätkiminen luetaan paperista ja sun takana seisoo kasa asiantuntijoita pitämässä huolta määrätyistä asioista. Se kasa niitä saman henkisiä ihmisiä valaa suhun uskoa ja itseluottamusta. Ja sen saman joukon avulla ulkonäkö muokkautuu koko ajan enemmän ja enemmän sellaiseen suuntaan, että olis niin pirun helppoa heilahtaa itserakkauden piiriin ja tuudittautua paremmuuden tunteeseen.

Mutta ei, kun mä en ole sellainen ihminen ja mun on niin pirun vaikea hyväksyä sellaisia ihmisiä tai sellaista käytöstä...oli fitness kuplassa taikka jossain muussa kuplassa tai kuplan ulkopuolella. Niitä semmosia ihmisiä, jotka niin mielellään haukkuu, kuiskuttelee ja halveksii. Tutut ja tuntemattomat ja niiden perseet, kierot silmät ja vinot nenät. Kaikesta on jotain epämiellyttävää sanottavaa. Nostatetaan itseään muiden kustannuksella ja arvostellaan. Miksi? Ihan vain siksi, että olisi jotain sanottavaa? Vai, koska se "suunnaton rumuus" pilasi päivän? Voiko se oikeasti pilata?

Tähän pätee hyvin se "Parempi olla hiljaa, jos ei ole mitään kivaa sanottavaa."

Henkilökohtaisesti en ole tavannut vielä yhtäkään sellaista ihmistä kellä olis varaa olla ilkeä ja epäkohtelias kellekään. Selän takana taikka päin naamaa. Yksikään vino nenä, kiero silmä tai eri pituinen jalka ei ole niin rumaa, kuin sisäinen mätäneminen.

Ärsyttää. 

Meillä jokaisella on omat kauneusihanteemme, jolta haluamme itse näyttää tai millaisen kumppanin kenties haluamme. Millainen ihminen saa pään kääntymään siksi, että se ihminen istuu täydellisesti omiin kauneusihanteisiin. Kauneus on katsojan silmässä. Ja kauneutta on niin monenlaista. Onko oikeutta arvostella niin raa'asti ja ajattelematta sitä kauneutta, joka eroaa omista ihanteista?

Minne on hävinnyt kyky asettua toisen ihmisen asemaan ja kyky visualisoida tilanne, jossa sinulle tullaan sanomaa samat asiat yhtä raa'asti tai edes tilanne, jossa sinusta sanotaan selän takana jotain niin kamalaa? Miltä se tuntuisi? Että joku sanoisi sinulle, että oksentaa ihan näillä näppäimillä, kun tuo luomi tuossa sinun vasemmassa korvassa on niin oksettava?

Haluaisin niin kovasti, että jokainen ihminen ajattelisi enemmän kanssa ihmisiä. Muistais kunnioittaa jokaisen olemassa oloa ja erilaisuutta. Maailmassa on aika paljon pahaa ja negatiivista ilmaa niin täytyykö tällästä turhanpäivästä parjaamista vielä kylvää ilmoille. 

En missään tapauksessa väitä, että olisin itse joku pyhimys. En todellakaan. Oon erittäin paha suustani sille päälle sattuessani ja valitettavasti liian usein tulen loukanneeksi juuri niitä ihmisiä, jotka on kaikista lähimpänä. Siitä huolimatta..ulkonäkö ei oo ikinä ollu mulle se asia eikä keino lytätä ketään. 
Ehkä siksi, että muistan kyllä mistä olen tullut ja mun ympärillä on ihmisiä, rakkaita sellaisia, jotka on pysyny mun rinnalla puntarin lukemasta tai naaman mallista huolimatta ja ne ulkoiset habitukset on kyllä näiden vuosien aikana kokenu radikaalejakin muutoksia suuntaan ja toiseen.

Ehkä tää kaikki liittyy tähän mussa heränneeseen kiitollisuuteen kaikkea saavuttamaani, saamaani ja kokemaani kohtaan. Ihmisen pitää osata olla nöyrä. On se opettelemista ollut ja on edelleen tässäkin osoitteessa. Eikö me voitaisi nauttia omista saavutuksista ja tykätä itsestämme ilman, että kanssaihmisten täytyy kärsiä siitä? Olkaa kivoja ja hyväksyviä..se ei oikeesti maksa mitään. Miettikää voiko sen ensivaikutelman rinnalla olla joku toinenkin mahdollisuus. 

Nyt treenailemaan ja huomenna käyn näyttäytymässä Varalassa, jos sieltä jonkinlainen opiskelumahdollisuus saatais avautumaan, mutta en nyt kyllä uskalla latoa ihan älyttömää toivoa siihen, koska lähtökohdat taitaa nyt olla aika olemattomat. Mutta peukkua saa pitää pystyssä!!