Rakkaus, onnellisuus, parisuhde

Mietiskelyjä hiukka pääaiheen vierestä, kun selkäsärkypotilaalla on taas aikaa. (jooo...olisimpa ymmärtänyt mennä sinne fyssarille jo silloin , ku  voivottelin, etten ole aikoihin käynyt...tukkoset pakaralihakset edesautto eilisen prässäyksen yhteydessä alaselän lihakset kunnon suojalukkoon ja saikkulappu hyppysissä ja sirdalud resepti apteekissa odottamassa tässä nyt napotetaan sitten)

Oon mietiskelly näitä asioita viimesen pari vuotta enemmän taikka vähemmän sattuneesta syystä, kun sitä on ollut kaikenlaista rallia tässä ihmissuhderintamalla. Ja, vaikka tuon viimesimmän sivalluksen jälkeen tässä hiukan ahdistaa ajatus yhtään minkäänlaisesta parisuhteesta niin silti mun sisäinen ja salainen vaahtokarkkimainen pehmeä imelyys ihminen kaipais toisinaan jalkapohjan silittelijää sohvan kulmaan. Ja tietty jotain, jonka voin käskeä aamuisin tukkimaan turpansa. Luonnollisesti. (Tai ehkäpä sen pitäisikin olla ihminen, jonka puhe ei haittaa mua..edes aamuisin.)

Tuntuu, että tässä on monella ihmisellä puntarissa oma onnellisuus vs. parisuhteen jatkaminen. Tuntuu, että monelle on käymässä niin, ettei uskalleta laskea irti siitä tutusta ja totutusta, vaikka ollaan suurimmaksi osaksi onnettomia ja kaikki tuntuu olevan sitä itseään...silkkaa paskaa.

Yksin jäämisen pelko on kieltämättä aika musertava. Se voi saada pysymään kaulaansa myöden paskaläjässä, vaikka hamaan loppuun saakka. Koska, vaikka se haisee niin ainakin se lämmittää. Ja onhan siihen hajuunkin vuosien saatossa tottunut, ettei sekään enää niin häiritse, vaikkei se onnelliseksi tekisikään. nimim. entinen kakassa köllöttelijä

Mutta tässäkö sitä sitten ollaan. Tyydytään siihen, ettei kai sitä nyt tarvitse niin onnellinen olla..kunhan ei tarvitse olla yksin? Lainatakseni erästä, toisinaan ihan fiksuakin, tyyppiä... "Emmä halua vaan tyytyä johonkin. Emmä halua vaan pärjätä.". Niimpä. 

Elämä on liian lyhyt pelkkään pärjäilyyn missään asiassa. (miksi sitä oli niin vaikea hyväkysä? )

Viimenen 1,5 vuotta oli omalla kohdalla aikalailla just sitä..pelkkää pärjäämistä ja pinnalla pysyttelyä samalla, ku toinen äyskäröi merivettä keuhkoihin ja toistepäin. Juu en väitä, enkä ole väittänyt, ettei mussa olisi hukuttajan vikaa. On...ehdottomasti. Ja kai mä sielä vieläkin pyristelisin, jos mua ei ois tuupattu ulapalle.

Mutta tyhmähän se on, joka ei asioista ja tapahtumista ota opiksi ja kasva niiden seurauksena. Jotenki tän kaiken ansiosta oon saanu rutkasti enemmän suvaitsevaisuutta, välineitä ja kykyä asettua toisen ihmisen asemaan ja nähdä vieläkin enemmän värejä niiden päävärien ja mustan ja valkoisen lisäksi. 

Oivalluksen siitä, että parisuhde on kaikessa tavallisuudessaan just täydellinen sellasena. Ei se tarvi mitään kikkailua toimiakseen. Ei se ole mitään ostamista ja myymistä. Se on se turvallisuuden tunne siinä hetkessä sen toisen ihmisen kanssa, kun voit olla juuri sitä mitä olet ja tiedät, että se riittää. Ja ymmärrät, että sen PITÄÄ riittää. 

Kellään ei ole oikeutta muuttaa tai yrittää muuttaa toista mieleisekseen ja kaikista typerintä on edes yrittää vastata näihin yritelmiin. Se on suora polku kauas pois onnellisuudesta ja suora tuhon tie pidemmässä juoksussa.

Kai mä tässä yritän sanoa sitä, että onneton pärjäily parisuhteessa on aina huonompi vaihtoehto ja varsinaista ajan haaskaamista, kuin opettelu olemaan yksin ja onnellinen itsensä kanssa. Vähän niinkuin se, että jos et rakasta itseäsi ensin niin miten voisit ikinä rakastaa ketään toista tai miten kukaan voisi rakastaa sinua? Niin miten ihmeessä, jos et voi olla onnellinen yksin niin miten ikinä voisit osata olla onnellinen jonkun toisen kanssa tai joku toinen sinun kanssa?  Kaikki peruspilarit täytyy jokaisella olla itsensä kanssa kunnossa ja hanskassa. Toinen ihminen tulee siihen vain täydentämään sitä kaikkea, jo olemassa olevaa onnea. Ei pitämään niitä kasassa, rakentamaan SAAATI korjaamaan.

Rakkaus ei satuta, jos ei sen anna. Se opettaa. Ja kaikki mistä on mahdollisuus oppia jotain, on hyvästä...lopulta. :)

Nyt selkävammanen lyllertää auringon ottoon! Jos sunnuntaihin mennessä ei näy postauksia niin en ole päässyt ylös tuolta kalliolta.

Ihanaa päivää!! <3