Mulla on aina ollu pienimuotosia ongelmia naisten suhteen ja tietynlainen kanailu ja kotkotus ei vaan mee mun aivolohkoon. Mun elämässä ala-aste aikaset "Me ollaan Maijun kans tää viikko kahestaan" -tyyppiset paskanjauhanta tsembalot on taakse jäänyttä elämää, mutta valitettavan moni maitorauhasen kannattelija on jäänyt tälle tasolle, joten toimeen tuleminen on ajoittain hiukan haasteellista..usein jopa mahdotonta.
Siksipä on erittäin antoisaa ajaa, vaikka poikien kanssa vesiskootterilla ja puida saunanlauteilla pornon katselun syvintä olemusta...niinkuin esimerkiksi eilen. Mun poskilihakset on krampissa jatkuvasta hymyilystä ja nauramisesta.
Kävästiin ensin porukalla treenailemassa....tällänen yyyber fitness mimmi ei ehkä näyttänyt kuuluvan ihan siihen testosteronin katkuiseen kerrostalon kellarisali -kuvaan better bodiesiensa kanssa, mutta moni kakku päältä kaunis...kädet ja naama mustassa öljyssä sain vallan mainiosti taputeltua peräosaston siihen momenttiin, että nyt sattuu. "Lasketko tuon prässin mulle. Mun jalat ei yllä sinne ollenkaan." Hahhah!
 |
| Pelkkää rautaa.. :D |
Ja mökkireissulla unohdin ihan ottaa kuvia, ku heiluin vaan sen vesiskootterin kanssa niin intopinkeenä. Illalla raahauduin mukaan vielä jonnekin pippaloihin, mutta 15 min jälkeen tajusin, ettei oo kyllä selvinpäin mun paikka, joten loikkasin ystävän kyytiin paluumatkalle ja tulin kiltisti nukkumaan kahden jälkeen.
Mutta ei huono saldo, uintia, saunaa, skootteria, hyvää seuraa(ja okei yks siideri ja yks olut!!) ja lämmintä!! Tykkään!
Parin viime viikon aikana mun elämään on palannu ihmisiä, joiden luulin jääneen taakse jo aikoja sitten..eniten ehkä siitä syystä, että koin elämänkatsomustemme olevan niin kaukana toisistaan, että konfliktien välttämiseksi oli parempi pitää etäisyyttä. Kuitenkin nyt..joko nämä ihmiset tai minä ovat muuttuneet ja oon tosi yllättynyt siitä miten läheisiksi välit tuntuu muuttuneen näin lyhyen ajan sisällä. Tuntuu, että voi puhua kaikesta..tai että ei tarvii puhua mistään. On rentoa ja mutkatonta. Ja ihan aitoa viihtymistä.
Mun elämä on ihan hubaa, vaikka nyt vähän jotkut asiat stressaakin. (Mua jännittää ens perjantai ihan kauheesti!! Niin kauheesti, että haluaisin perua koko jutun. Mikä ei oo yhtään mun tapasta!! Ja nyt ku sanon sen ääneen..haluan onnistua enemmän, ku mitään muuta! Enkä yhtään perua sitä!! Jep..pahemman luokan jännitystä!! Sekavaa!!)
Porrastreenin kävin tänään väsäämässä kaupungilla ainoissa portaissa joiden olemassa olosta täällä tiedän. Tässä kohtaa tuli niiiiiin ikävä Pyynikin portaita. Siellä on valinnanvaraa! Mutta kyllä nämäkin hien sai lentämään ja perän kipinöimään, kun harpoin auringonpaahteessa noita ylös.
Ja Katan kokeilevassa kyökissä tehtiin taas pannaria, kun mulla ja iltapannarilla on ollu koossapysymis ongelmia, kun iltapalaan ei kaurahiutaleet kuulu niin löysimpä vastauksen tuosta viereisestä K-marketista. Psyllium jauhe! Sehän on melkein silkkaa kuitua, joten sitä vaan turvotettuna valkuaisten ja yhden keltuaisen ja rahkan sekaan blenderiin ja niin pysyi kivasti kasassa mun pannukakku ja rakennekin oli miellyttävä. Ei yhtään niin jämäkkä, kuin mitä kaurapuurolla tulee vaan sellanen lötkö niinku letut yleensä.
Hiukan kärsivällisyyttä vaatii hyytymisen odottelu kääntämisvaiheeseen kylläkin, joka mulla on rajallista. Sitten sipasin niskaan vaniljaskyriä ja tuoreita mansikoita. NAM!
Tänään ei oikein irtoo mitään järin syvällisiä pohdintoja. Huomenna taidan mennä treenailemaan selän ja annan peräosaston lepäillä, kun sitä on nyt pumppailtu kaks päivää putkeen ja vasta on paikkoja auottu. Ja jos on aikaa niin taidampa hiukka tsuumailla noita ens perjantain asioita peilisalin puolella niin saan jotain todellisuuten viittaavaa prspektiiviä siihen asiaan. Voi apua!
Noh..nyt sitten huomisten eväiden tekoon ja kohta kohti sänkyä, että saapi kammettua ittensä töihin. \o/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti