Go Hard Or Go Home!

Eilen aamulla..passatessani taas aamuisen persejumppani, koska ei vaan vittu huvittanu! Päätin, että nyt tälle lusmuamiselle ja itsesäälissä kieriskelylle on tultava loppu ja näpytin syntisenä sohvankulmastani, pakattu salireppu jalkojen juuressa, itsesäälin täyteisen synnintunnustus viestin PT:lleni, jossa kerroin kaikki tämän hetken fiilikset ja törkeät laiminlyöntini.

"Hei

Pakko ripittäytyä, koska nyt mennään alamäkeen..musta ainaki tuntuu, että vauhdilla. Tai jos ei vielä ihan täysiä niin kohta mennään, jos en äkkiä lyö faktoja tiskiin.

Oon täs huomannu, että näissä hommissa on aika lista ykkösenä se, että normi elämä on balanssissa, jotta pääkoppa kestää kyydissä. Ja nythän on niin, että mun elämä ei oo koskaan täysin balanssissa..aina on jotaki. Ja nyt on taas jotenki ollu liikaa ja muutaman päivän kaikki on tuntunu tosi vastenmieliseltä..jopa tuo rakastamani treenaaminen.

Poissa on se suunnaton ilo, joka esti öisin nukkumasta, ku niin innolla odotin aamutreenejä. Ja ne sellaset lennokkaat askeleet, ku loikin iltapäivällä piiskaamaan iteltäni jalat alta etureisitreenissä.

Nyt oon muutaman päivän raahautumalla raahautunu salille JA yö valvomiset ei todellakaan oo liittyny treeni intoon vaan suoranaiseen vitutukseen, joka on estäny mua lopulta nousemasta aamuselle persetreenille..esim. viime viikolla ja nyt en oo päässy oiken vielä tälläkään viikolla. 

Eikä siinä mitään. Kaiken kukkuraksi..oon vielä niin ankara itelleni, että pidän tästä lusmuilusta johtuen itseäni maailman paskimpana ihmisenä, joka on jo nyt ryssiny kaikki kisahaaveensa ja tuntuu vaan, ettei musta todellakaan ole mihään.  Ja se lisää sitä hiton maanraossa olon tunnetta, joka taas lisää vastenmielisyyttä treenaamista kohtaan, ku oon jo ihan varma siitä, että peli on menetetty. 

Jos jotain positiivista on tästä haettava niin kokonaan välistä on jääny se yks persetreeni, mutta ei sitä voi ajatella, että VAAN yks. Pelkään, että kohta niitä VAAN YKSIÄ on kymmenen. Nyt potkua perseelle tähän suuntaan eikä mitään pään taputtelua. Kiitos.

T: Sieluton ja säälittävä ihmisperse."

Tiesin, että siltä suunnalta asiat tulee pöytään sellasena, ku ne on eikä kukaan taputa mun päätä eikä sano, että "No ei se mitään. Jätä nyt välistä ja tee ens viikolla.". Vaan sieltä tulee ihan kunnon tekstiä enkä joutunu pettymään.

Asia meni pähkinän kuoressaan niin, että  "Sää meet tekemään ne persejumpat, vaikka taivaalta satais paskaa! Siinä kohtaa erotellaan treenaajat kilpailijoista!" "GO HARD OR GO HOME!".

Siinä tuli se äääskikkkkkki, jota tosissaan tarvitsin! Mailissa oli paljon muutakin sopivan terävästi ja totuuden mukaisesti aseteltuna.

Jotenki oon tuntenu itteni niin vätykseksi muutaman päivän, että itsensä katsominen pelistäkin on tuntunu vastenmieliseltä, mutta eilen pysähdyin hetkiseksi tarkastelemaan tämän hetken kokonaisuutta, valmentajan maili kirkkaana mielessä.

Sieltä peilistä kurkki ihan hyvään kuntoon itsensä tysökennellyt tyttö, joka meinaa pienten ulkosten paineiden puristuksessa antaa sen kaiken valua hukkaan. Päätin, ettei se missään tapauksessa käy laatuunsa. Ehkä kyse oli tosiaan siitä yhdestä persetreenistä, josta oon nyt vetäny hepulit, mutta jos vähättelen sen välistä jättämistä ja kuvittelen, että se on jotenkin ok..nii kohta niitä vaan yksiä välipäiviä on viikossa 7 höystettynä mitä erikoisimmilla selityksillä.

Vihaan kuunnella muiden ihmisten selityksiä, joten miksi vitussa kuuntelisin yhtään hiton paskaa selitystä iteltäni. Ei oo olemassa MITÄÄN hyvää syytä jättää treenejä välistä(ellei ole kipeä..OIKEASTI) tai vetää välipalaksi muffinsia. Jos elämä potkii päähän niin mitä helvettiä se treenin väliin jättäminen siinä auttaa. Päin vastoin..se suurentaa taakkaa ja tekee sieltä sängystä ylös nousemisen päivä päivältä hankalammaksi.

Tää kevät on vissiin ollu aika monelle muullekin sellasta itse tutkiskelua ja on pistetty dieetti suunnitelmia uusiksi ja huomattukin, että oma hyvä olo lähtee jostain muualta, kuin ruuan punnitsemisesta ja 5 jakosella ohjelmalla treenaamisesta. Ollaan pohdittu sitä oman sisäisen kilpailijan puuttumista ja päätetty, että bikinivartalo on silloin, kun laitetaan ne bikinit päälle.

Tulin siis miettineeksi itekin noita asioita tuossa parin päivän ajan ja saatuani sen potkun perseelle tulin todellakin siihen tulokseen, että ensinnäkään en olisi tässä kunnossa ilman tuota mun konkreettista tavoitetta ja mussa todellakin asuu se kilpailija, joka tulee onnelliseksi nimenomaan tästä kurinalaisuudesta, jossa on asetettu tavoite ja tietyllä tekemisellä on tietty suora seuraus. Oon hokenu kaikille, jotka jaksaa kysyä miten jaksan treenata ja punnita ja olla dokaamatta jne..että tätä täytyy haluta TARPEEKSI. Ja jos se mun tarpeeksi haluaminen nyt, pienen paineen alla, hetkeksi unohtuikin niin kyllä..minä haluan tätä ehdottomasti TARPEEKSI nostaakseni itseni tästä pienestä notkahduksesta takaisin raiteilleen.

Kunnioitan ihmisiä, joille riittää vähempi ja välillä on raskasta olla ihminen, jolle ei riitä mikään. Mutta aina, kun saavuttaa jotain, jonka eteen on repiny itestään kaiken niin se voittaja fiilis saa unohtamaan kaiken negatiivisen mitä on ehkä matkalla tullut vastaan tai jos ei unohtamaan niin tekemään siitä kaikesta sen arvoista.

Huh. Takasin kehässä jälleen!