Posettelua

Sali vapaa viikko meneillään ja ekat posetreenit taputeltu Sirpan johdolla maanantaina ja sehän oli ihan hauskaa. 

Aluksi ajattelin, että mitä hittoja, että ihan liikaa informaatiota käännöksiin yms, mutta tunnin loppuun mennessähän koko homma alko rullata ihan mukavasti ja käännöksetkin pysy mielessä, kun Sirpa kutsu mua eteen heilumaan uudestaan ja uudestaan. 

Ja rehellisesti sanottuna; luulen, ettei mulle tuu olemaan kovinkaan suuri ongelma handlata sitä keikistelyä niin, että saan sen uppoamaan suoraa kohteisiin. Musta on tullu moisessa, näiden kolmen vuoden aikana, meinaan aika taitava. Hihhih.

Mutta kotioloissahan ei hymyillä ja silmäpusseista päätellen jotain pientä väsymystäkin ilmassa...

Aika jäykkää viellä on, mutta kyllä se siitä. Vuosi aikaa treenata...tätäkin asiaa. 

Tässä 5kk:n aikana omassa kropassa on tapahtunu niiiiiiiin valtava muutos, että välillä olo on niinku ois ostanu uusia vaatteita läjäpäin ja niiden sovittamiseen peilin edessä ei vaan kyllästy.
En tiedä kuulostaako se itserakkaalta vai miltä, mutta monet kerrat peiliin katsoessa mietin ihan tosissaan, että onko se oikeasti minä joka sieltä katsoo. Kuuluuko tuo kaikki oikeasti mulle? Ja onko mulla lupa ajatella, että "Saatana! Ompa mulla vaan hyvä perse!" tai "Ei luoja mikä maha!", kun kuitenki muistan, että tosiaankaan aina ei oo niin ollu enkä halua unohtaa sitä, jotta muistaisin olla kiitollinen siitä, että oon pystyny tähän kaikkeen ja pystyn jatkossakin.

Kun on löytäny sen oman itsevarmuutensa ja nauttii ihan hulluna viimein olemisesta niissä omissa nahoissaan niin sitä yrittää aina muistaa, että itsevarmuuden ja kusipäisyyden raja on hyvin häilyvä. Ja välillä pelkään, että entä jos musta tuleekin kusipää? Tosin luotan siihen, että pelkään sitä niin paljon, ettei se oo mahdollista. Ku minusta kellään ei oo täällä varaa kulkea nenä pystyssä. Ja onhan mulla kyllä sen verran ihanat ystävät, että ne kyllä tiputtaa maanpinnalle, jos yhtään näyttää siltä, että liika tyytyväisyys alkaa paistamaan naamasta. ("Kata! Ole hyvä ja mene meikkaamaan ennenkä tulet tänne!"   awwww <3 :D )

Ja sali vapaasta viikosta huolimatta kävin tekemässä jälleen täsmäiskun perseeseen heti aamusta, klo 06.20 alko treeni ja kehoni on ilmeisemmin sitä mieltä, että tyhjällä vatsalla suoritettu puolen tunnin sykkiminen on ehdottomasti ihan nounou hommaa, koska jälleen istuin treenin jälkeen n.20min keräilemässä itseäni oksennus kurkussa. Enkä meinannu saada painojakaan paikalleen. Teki niin pahaa. TOSIN eikös se treeni oo menny sillon oikeeseen osotteeseen, kun tunteet ovat edellä mainitut!
Viiden liikkeen superi x 3, minuutin tauolla, on loppujen lopuksi aika kovaa hommaa. Saatana. Lämpimät ajatukset lähti aamulla Mikon suuntaan. Mutta tekipä eetvarttia! 

Lantion nostoja on tehty vapailla. Missä kohti tanko on ollu?

Sitten toisenlaiset hommat ja poseeraukset....

Kuvat meidän verisistä teuraskuvauksista kolahti viimein postiluukkuun ja sielä oli kanssa aika mielenkiintosta settiä. Pahoittelen etukäteen mahdollisia traumojen syntymisiä ja K18 materiaalia. Hauskaahan meillä oli kyllä hitto vie! :D

Voin kertoa, että maaliskuun lopulla tuo lämmötön, hylätty tehdas ja kaakeli lattia oli aika lämpöinen + pakaste altaasta haettu sian veri tölkki, jota ennen kuvauksia lämmittelin sen verta haaroissa, että sain sitä sulaksi suullisen verran. 

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Buahhah. Sunnuntaina ois Fitness Classiciin meno..vähän kattelemaan miltä se homma näyttää siitä näkökulmasta. Oma debyyttihän on samaisessa tapahtumassa vuoden kuluttua.

Miettikää..VUODEN...just sanoin kavereille, että "Vasta 1,5 vuoden päästä VARMAANKIN kisaan" ja nyt TIEDÄN, että kisaan, kohta ALLE, vuoden kuluttua. OMG! Minne aika valuu!!?!?