Vapailla ollaan taas

Salivapaat taas menossa ja tällä kertaa niitä vietellään täällä Porissa. Ihan kiva niin ei tarvii alkaa etsiskelemään treeni paikkaa. Vieraalla salilla treeni ei koskaan mene niin perille, kuin omalla ja mä ainakin onnistun löytämään aina ne paikat, joista puuttuu jotain oleellista (niinku, vaikka reidenojennuslaite...miltä salilta se puuttuu??).

Aamulenkit sen sijaan vieraassa kaupungissa on aina kivoja ja tulee melkein, kuin vahingossa tehtyä aina hiukan pidempi lenkki, kun on niin kiinnostavaa ja kivaa katella uusia paikkoja. Tänäänkin seikkailin aamu kuuden jälkeen Kirjurinluodossa ja ihastelin pimeyttä ja kaupungin valoja. Mukavaa. (Eikö ookkin musta tulossa sellanen vitun ärsyttävä aamuinen luontoihminen..?? Just sellanen, joita vastaan ennen raahauduin darrassa, ku keräilin itteeni jostain kotiin..hahahah!!)

Ja eilen sisälläni asuva nainen pääsi taas valloilleen, kun käytin hyväkseni työpaikkani tarjoamaa lekottelu mahdollisuutta; poreammeessa köllöttelyä cosmoa pläräten. Ihme kyllä..tällä kärsimättömyydellä jaksoin lillua melkein tunnin. Pitkästäaikaa tuntu, että aivot tyhjeni ja oikeesti pysty vaan olemaan.

Matti Myöhäisenä sain eilen varattua, nipin napin, hierojan perjantaiaamuksi Seinäjoelle. En ymmärrä miksen voi ikinä tehdä sitä ajoissa, kun kuitenkin tiedän etukäteen mille viikolle treenivapaat sattuu. Ääliö mikä ääliö. Ja Seinäjoelle siis siksi, koska torstaina oli muutenkin suunnitelmissa suunnata sinnepäin loppu viikoksi. Sielä olisi uutta duuni kuviota tarjolla ja vähän muutakin kuviota, joka on se pääsyy reissulle....hihhih. Ja samaan syssyyn menee kummitytsin moikkailut. Kiva, että asun nyt niin paljon lähempänä niin ei veny tapaamiset aina kuukausitolkulla.

JA sunnuntainahan mittaillaan ja punnitaan jälleen. Mihin tää aika juoksee?? Nyt nimittäin pelottaa ihan tolkuttomasti, mitä mun kropalle on käyny. Tässä oli kuitenki tankkaukset välissä ja puhumattakaan siitä, että mittaus otetaan nyt vapaan viikon päätteeksi. Epätoivoset haaberi rimpuilut yritin vielä sunnuntaina järjestää, että saisin jotain kasvua aikaseksi, mutta saapa nähdä. Ainaki oon tuntuman saanu oikeisiin kohtiin, kun kädet, rinta ja olkapäät on hellinä. Kroppahan kokonaisuudessaan tuntuu ihan hyvältä, etten oo varma onko aihetta pelkoon, mutta en aina näissä asioissa luota itseeni, kun oon tuon oman kropan tuntemukseni kanssa sellanen vekkuli.

Tää on nyt vähä tällänen liirumlaarum postaus, mutta tarviiko sitä nyt aina olla raudanlujaa asiaa ja syviä mietteitä. Loppuun vielä historiallisia tapahtumia, kun jouduin eilen todella lähelle sortumista sokeri himoissani ja päädyin kuitenkin ostamaan CocaCola Zero Cherryä. Historiallisen tästä tekee se, että inhoan limpparia, en ikinä juo limpparia ja omaa pulloa en oo ostanu varsin lähemmäs kymmeneen vuoteen....siittä!

Eihän se hyvää ollut nytkään.