Pieniä vaikeuksia...

Viimeset kaks viikkoa on ollu taas hiton vaikeita....lähinnä henkisesti ja kai siinä kohtaa olis hälytyskellojen jo pitäny soida ja järjellä ajattelun astua kuvaan, mutta minkäs ihminen mahtaa sille, että kaikenlaiset tunteet menee aina järjen edelle.

Pakko sanoa, että onneksi joku muu osaa kuunnella sitä järkeäkin, vaikka ekaa kertaa elämässäni voin kertoa, että en olisi uskonu, että fyysinen kipu sydämessä on mahdollista näiden asioiden takia, mutta on se. Ja vaikka tiedän, että ratkasu on kaikille parhaaksi....silti se ei koske yhtään vähempää.

Nyt tämä on tuplasti kamalampaa, koska olin jo rämpiny kuiville..ei olisi tarvinnu enää, ku vierottautua kokonaan. Nyt..joudun alottaa taas alusta ja vielä kauempaa.

Pitää vaan nyt keskittyä täysillä tavotteisiin ja pitää mieli avoimena. Elämä ei todellakaan pääty tähän ja onneks mun perusluonne on se ärsyttävän positiivinen, piittaamattomaksikin kutsuttu ja stressitön, joten vaikka se potku munille sattuu niin ei se lattialla kieriminen ikuisesti kestä...tiedän sen, vaikken olekaan mies.

Tällaset tilanteet on hiton hyviä esimerkkejä siitä, miten suurta kuolemaa mä tekisin, jos en vois purkaa kaikkea, maan ja taivaan väliltä, treenaamiseen. Se on pelastanu niin monta päivää, auttanu näkemään asioita uudessa perspektiivissä ja ylipäätään kunnon treenin tuottama mahtava fiilis hakkaa kaikki paskat fiilikset 6-0 ja mennen tullen.

Tämä asia siis jätetään nyt tähän tällä erää, vedetään syvään henkeä ja käännetään nokka kesää kohti ja katotaan mitä sieltä tulee.

Tästä pompataan aiheeseen Uusi tatuointi, jonka kävin eilen hakemassa luotto tatskariltani Tonilta. Kuva on 11. kuvaperheessäni ja Tonin kanssa ollaan toteutettu viimesimmät 3 suurinta.

Henkisesti valmistauduin kipuun ja tuskaan jälleen, kun alaselkä ei kuulemma ole helpoimmasta päästä, mutta en kyllä koko 4h aikana kokenut ylitsepääsemättömiä tuskia. Ekaa kertaa ääriviivat oli ehkä pahemmat, kuin väritys..vaikka normaalisti väritys on musta se pahempi asia. Ja se viimenen 30min on aina vähä ärsyttävä, ku on ne viimeset sipistelyt ja lyhyet tökkimiset. Hahhah. Mutta keskiarvona kipu oli olematonta, voisin mennä heti uudelleenkin ja välillä intouduin puhumaan niin paljon ummet ja lammet, etten kiinnittäny huomiota koko tikkaamiseen. Kiitos Tonille taitavasta harhauttamisesta.

Tällä porskutetaan läpi, vaikka harmaan kiven!

Täällä siis taas heiluttaa räpylää upean uuden tatuoinnin omistaja!

Ja tänään olis sitten ne Pt päivätkin. Hiukan jännittää, koska oon sen verran erakko tuon treenaamiseni kanssa.

Ja voi sanonko mitä!!...olisin halunnu tekemään takareisiä, MUTTA selkä on edelleen niin kipeä, että on varmaan parempi antaa sen vielä levätä ja liittyä johonkin yläkroppa ryhmään. Ottaa kyllä niin päähän. Koska en varmasti voi kyykätä enkä varmana ala missään pt päivillä valittamaan kesken treenin.

Ehkäpä siis rinta-haukkari-ojentaja -tyyppistä menoa tänään ja huomenna puserran takareisiä itekseni sitten, vaikka vähän kevyemmillä painoilla, jos en muuten pysty.

Harvinainen ystävämme aurinkohan se näyttäs myös pilkistelevän tuolla taivaalla, joten jos availis sälekaihtimet, vetäis volat kaakkoon ja alkais laittaa tätä kämppää järjestykseen. Ehkä se fiiliskin siitä saatais noususuhdanteeseen ja ajatukset keskitettyä positiivisiin asioihin. 

Kivaa viikonloppua ihmiset!!