Halusin tietää mihin mun treenillä tähdätään tällä hetkellä, mitä mun kropalle halutaan tapahtuvan. Koska valmennuksen alussa Mikko sanoi leikkisästi, että mun ei tarvii ajatella ite mitään, että sen ku teen vaan niinku käsketään, joten oon ottanu sen aika kirjaimellisesti ja toiminu juurikin niin, mutta nyt on alkanu heräilemään kysymyksiä mikä lienee ihan ok. Hahhah.
Niimpä pyyhälsin tänään klo 10 sovittuun tapaamiseen, mieli täynnä kysymyksiä ja pieni odotus treeniohjelman muutoksen suhteen. WFC:n kautta siis toimistolle Mikon kintereillä ja n.5min höpöttelyn jälkeen sainkin kehotuksen kuntotsekkaukseen, että voidaanki nakuttaa kisa-ajankohta lukkoon, kun Harri oli siinä joutavana kuntoarvion antamaan. OMG. Oho..se ei ollu ihan odotuksissa, mutta onneks aamari oli vedetty naamariin jo jokunen tunti takaperin ja viimepäivinä vaivanneet turvotuksetkin oli tipotiessään, joten kuoriuduin suhteellisen hyvillä fiiliksillä enimmistä vaatteistani.
Arvio oli kaiken kaikkiaan positiivinen ja sain paljo kehuja kunnosta, mikä on aina niin hienoa kuulla! Alakroppa laahaa jäljessä yläkroppaan nähden, minkä tiedänkin, koska se vaan on mussa se osasto jonne kaikki ekana kerääntyy. Yläkroppa on niin hyvässä tikissä, että ylimääräsiin vatsalihasliikkeisiin ei tarvii sen kummemmin kuulemma kiinnittää huomiota, että pari kertaa viikossa riittää vapaat, kun palat erottuu jo nyt. Myös selkä sai kehuja "fileistä". Hahhah.
Näillä eväillä siis kisa-ajankohdaksi vahvistettiin kevät 2015 ja treeniohjelmaan lisättiin yhden aamuaeron tilalle täsmäisku perseeseen, joten se tietää yhtenä aamuna viikosta salille riipasua tyhjällä vatsalla ja potkimaan persettä pystyyn. Pakko ostaa kortti WFC:lle, että voin näppärästi pölähtää siihen tekemään aamuiset perserimpuilut!
Tää kaikki tuli niin mielettömän täydelliseen saumaan, kun oon kamppaillu noiden ruokahimojeni kanssa niin voin kertoa, että tää potkasi niin satasella motivaatiovahvistuksen mun ruodussa pysymiselle, että sinne jäi salakähmänen omin lupineni Amarilloon visiitin suunnittelu ja makuuni keikka. Kyllä mä kestän! Ja kyllä mä ehdin pitää niitä mättäjäisiä sitten myöhemmin!
Voi ei. Oon niin onnellinen, että poksahdan!
Posetreenit kehotettiin alottamaan jo heti, että ne ehtii upota kunnolla selkärankaan. Se on oikeesti nyt menoa! Nyt se on virallisetsi totta! Hihhih.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti