Tankkauspäivä

Huhhuh. Sepäs oli kaikkea sitä mitä en uskonut etukäteen todeksi. 

Syöminen ei oo ikinä ollu mulle vaikeaa, päinvastoin...liiankin helppoa ja mieluisaa puuhaa ja sen takia varmaan läpi ollaankin käyty, jos jonkunlaista vääntöä sen asian osalta elämän aikana.

Siinä missä muille tuli jo pentuna paha olo parista palasta suklaata, niin mulla edes pari levyllistä ei tuottanu mitään ongelmaa. Samoin tavallisten ruoka-aikojen kanssa. Muistan, kun kävin tutustumassa kouluun ennen ekaluokan alkua ja tarjolla oli lihapiirakoita. Kaikki muut tytöt pyyti puolikkaan, minä otin ja söin puolitoista.

Ja ruokahalu on pysyny aikuisikään saakka yhtä hyvänä. Ärsyynnyn suunnattomasti, jos näen jonkun jättävän lautaselle jonkun puolikkaan perunan tai haarukallisen pihviä. Ihan, ku sellaset pikku tirat ei enää mahtuis. Ruuan jättäminen tavan vuoksi on ihan sanoin kuvailemattoman raivostuttavaa. Ja ylipäätään kaikki närppiminen ja sörkkiminen...jumalauta!! Ruoka naamaan, ku meillä on etuoikeus sitä saada vaivatta!!! Hahhah!

No se siitä...tankkauspäivään.

Siis juuri edellä mainituista syistä ajattelin, että se on mulle ihan pala kakkua ja saatan olla jopa tyytyväinen, ku saan tunkea pitkästäaikaa hiilaria huppuun ja suoda itelleni vähä karkkiakin. (sen tein puhtaasti omin lupineni).

Oli kyllä niin vaikee valita, että ei tosikaan!! Tämän lisäksi meni 2,5 riviä uutta domino marabouta!!
Siinä oliki päivän kaikki ruokalistan ohimenevät jutut. Oon yllättyny miten aisoissa pysyin.

Osa tankkauspäivän ostoksista

Ruoka hommahan toimi siten, että päivän aikana tuli vetää 6 ateriaa, jotka sisältää pelkkiä hiilareita. Lihaa ei ollu lupa syödä koko päivänä. Ainoastaan hedelmiä, pastaa, riisikakkuja, riisihiutalepuuroa, mansikkahilloa, jätskiä ja LEIPÄÄÄÄÄ, oli merkattu ohjeistukseen.

Riisikakuista ostin juustoversion. Olivatpa muuten hyviä! Ja aamuinen riisihiutale puuro, joka piti keittää kevytmaitoon ja jota oli ihan ÄLYTÖN satsi (melken kolme kertaa suurempi, ku mun normi aamupuuro), oli hilloineen päivineen niin hyvää, että jäin sitä nyt hiukan kaipaamaan. Ja kuvassa vielä välipalaan kuuluva ämpärillinen hedelmää. Hedelmätkin maistu hyvälle pitkästäaikaa, vaikka en oo ollenkaan hedelmä ihminen.

Ja pastaa ja leipää ja pastaa ja leipää!!! Lähdin aamupäivällä Lahteen moikkaamaan ystävää ja oltiin sovittu, että käydään Rossossa syömässä, jossa mulla on helpompi noudattaa tankkauspäivän listaa. Siispä tilasin kasvislistalta pastaa tomaattikastikkeessa ja jollain mantelipapupyöryköillä. Yllättävää kyllä. Oli ihan sikahyvää tuokin, MUTTA siihen mennessä olin vetänyt jo 4 pelkän hiilarin täyteistä ateriaa ja aloin olla melko kovassa ähkyssä. Leipääkin oli uponnut tuohon mennessä jo 7 siivua...(kiva shokki kropalle, joka ei muutenkaan oo saanu leipää lähes ollenkaan vuoteen.) ja Rossosta lähdettäessä olin niin umpi täynnä, etten edes muista millon viimeks olisin ollu niin niin niin överi ähkyssä. 

Ah...ja sitten treenaamaan. Voi pojat. 2h syömisestä ja meinasin vieläkin oksentaa. Olo oli niin tukala, niin täynnä, etten tienny miten päin olisin. Jos tiedätte sen olon, kun krapulassa syö syö ja syö ja vaikka ois miten täynnä niin silti vaan tunkee suuhunsa kaikkea mikä maistuu hyvältä. Noh..olo oli juurikin sellanen. Vatsarutistukset onnistu hienosti, kun karvan verran oksennusta tirahti suuhun, joka puristuksella. Ja muthan ois sillä mun laajenevalla pötsillä ajettu varmaan mielellään mammajumpan puolelle muutenkin.

Mutta hyvin kyllä kulki treeni, että energiaa ja voimaa riitti. Jännä. Hahhah.

Eikä tässä vielä kaikki!! Olihan siinä edessä odotettu jäätelön vetäminen, joka nyt ei enää kuulostanu ollenkaan niin hauskalta, kun alunperin. Suoritinkin sen homman vaan pikaisesti kyytiä odotellessa juna-asemalla ja se oli nimenomaan sitä...pakollinen suoritus, joka ei ollut enää yhtään hauska tai odotettu tai herkullinen. Että tiedoksi vaan kaikille, jotka kyseli, että oliko ihana tankkauspäivä...juu ei ollut. ÖRP!!! 

Siispä. Söin ihan kaiken mitä mun listaan oli merkitty ja pakko myöntää, että kävihän se työstä. Vielä, kun miettii, että joskus sitä ihan oikeasti eli, lähes joka päivä, tuossa hiilaripöhössä, jatkuvassa ähkyssä, nesteen täyttämissä nakkisormissa ja väsymyksessä. (koko päivän nimittäin väsytti..olisin voinu nukahtaa minne tahansa koko ajan) Huhhuh. 

Olin niin onnellinen, ku sain maanantai aamuna keitellä tutut kaurapuurot ja tietää, ettei tarvii ahtaa. VAIKKA koko maanantaina ei ollu yhtään nälkä missään vaiheessa. Tuttu, huutava, aamunälkäkin oli kateissa. 

Kuva masusta aamulla ennen tankkauksen aloitusta, illalla ennen nukkumaan menoa ja maanantai aamuna. Tankki todellaki täynnä. Hahhaha..:D

Ja pakko sanoa, että en todellakaan ihmettele miten se ruokavalion muuttaminen ja liikunnan alottaminen on niin vaikeaa tollasesta hiilarikoomasta. Vaikka olo on muuten kohtalaisen normaali eikä turvotusta enää oo sunnuntain jäljiltä...niin huvitusta ei kyllä löydy. Normaalisti aamulenkille lähtö sujuu kohtalaisen kevyesti, silmät ristissä ja järki jäässä toki, mutta töppönen nousee ongelmitta, mutta tänä aamuna tuntu, että keho on, ku mitäki liisteriä ja Pyynikin jalkakäytävät valeltu jollain epoxilla. Sama oli eilisen selkätreenin kanssa. Limppu nousi kyllä, mutta eteneminen oli jotenki ilotonta ja liisteriä. Hrrrrr..kamalaa!!

Mutta nyt...etureinoille runtua salilla ja sitten sormet ja varpaat ristiin, että mun ilta menee niinkuin haluan. Buahhahaha!! 

Kivaa päivää kaikille!