Silti usein pidämme heitä niin itsestään selvänä asiana, että uskomme heidän pysyvän muuttumattomasti rinnallamme, vaikka itse laiminlöisimme heitä ja olettaisimme, milloin mistäkin syystä, että ystävän voi aina jättää sijalle kaksi. Onhan hän ystävä ja hän on siinä joka tapauksessa...luulemme.
Tällä viikolla minä olen rakastunut ystäviini uudelleen ja enemmän. Tällä viikolla haluan pyytää heiltä anteeksi laiminlyöntejäni ja luvata olla itsekin parempi ystävä jatkossa.
Monen kanssa ollaan tunnettu yli 10 vuotta, osan kanssa hieman vähemmän, mutta heistä jokainen on aina ollut paikalla, kun tarvitsee, heistä yksikään ei ole ikinä kohdellut minua huonosti ja he ovat aina saaneet minut tuntemaan itseni etuoikeutetuksi siitä, että minulla on heidät.
Toki ollaan riidelty, nahisteltu, on ollut erimielisyyksiä ehkä jopa pientä käsirysyä, mutta ystävyys on aina kestänyt sen kaiken...lopulta.
Syy miksi moinen aihe tuli mieleeni on se, että itse olin niin ääliö, että annoin melkein itseni unohtaa, pienehkön painostuksen alla, ketkä on niitä todellisia ihmisiä elämässäni ja ketkä tekevät minut onnelliseksi joka päivä!
Love u guys, more than anything!! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti