Yhteistreenit ja Katan kokeileva kyökki

Tänään taas polkastiin aamu käyntiin yhteistreeneillä PT:n kanssa heti kympiltä. Ei tippaakaan laiskottanu vaan olin ihan mielissäni pyyhältämässä kohti salia ja ihan ajallaan, ennen kymppiä, aamupala ja latari masussa.

Pelko perseessä (nimenomaan siellä) säästelin takareiskat rankastavaksi ja kerta kerralta ymmärrän paremmin miksi ihmiset huutaa treenatessaan. Minäkin huusin, enkä yhtään huvikseni. (Ja viitaten hiukan näihin lehtigallupeihin missä ihmetellään halveksien huutavia ihmisiä "pienten" painojen alla, niin kyllä..mun painot on jonku muskelibodarin silmään lämmittelypainot, mutta mulle ne on ihan täyttä tavaraa ja huusin, koska vedin ihan viimeseen piippuun yli jaksamisen ja se vaan kirvottaa ääniä suusta..väkisin. Joten uskon harvan mölisevän vain huvikseen.)

Heti tokassa liikkeessä, prässissä, pelkäsin, että nyt jää treenit kesken. Kovasta jännityksestä ja painon tumppaamisesta räjähti sellanen jännitys päänsärky päälle, että pelkäsin sen muuttuvan migreeniksi. Otsalohkoa tykitti ihan kunnolla ja oksennus pyöri kurkun päässä. Hahhahah..oon kuitenki niin paska housu, että en kehdannu sanoa mitään, koska ajattelin, että pt luulee mun yrittävän luistella treeneistä, joten hieroin ohi mennen ohimoita, hengittelin, hörppäsin intraa ja päätin purra hammasta, vaikka tuntu, että olo ei ainakaan parane, ku painoja tungettiin vaan lisää. Kyykkyjen jälkeen kuitenki jyskytys alko vähä helpata ja tuntu, että pystyn keskittyä taas olennaiseen. Ja kyllähän me ihan kunnon poltot saatiin tonne takaosastoon aikaseksi. Siitä ei päästä minnekään. Lantion nostojen jälkeen ryömin, ku mikäki eläkeläinen kohti juomapulloa ja mietin pääsenkö mitenkään kotiin asti. 

Kehuja sain myös siitä miten hyvin alakroppa on alkanu muokkautua ja juuri eilen otin itekin itelleni vähän vertailu kuvaa ja pakko myöntää, että yllätyin aika kovasti. Itse, kun ei omaa selkäpuoltaan juuri pääse näkemään niin ei pysy kärryillä.

Vasen taiwan 12.10.2013 ja oikea 16.01.2014

Aika huomattava ero hanurissa ja reisissä. Ja oikeasti kuvittelin Taiwanissa, että en ole älyttömän pahassa kunnossa, mutta oonhan mä, nyky tilanteeseen nähden, ihan hiton löysä.

Paino on siis tähän mennessä tullu marraskuulta alas parisen kiloa ja sen ei kuulemma tarvii nyt juuri paljolti pudota, että sentit ratkasee ja tuli myös käsky jatkaa samalla ohjelmalla vielä eteenpäin kerta se nyt puree. Viikon kuluttua taas mittojen lähettelyä ja samaan syssyyn alkaa taas lepo viikkokin. Sitten on luvassa hitosti venyttelyä ja hierontaa. Kroppa on ihan paskana ja tuntuu, et oon notkee, kuin kalapuikko. Myönnän laiminlyöneeni venyttelyjä.:(

Vähän ruoka puolta, joka aika-ajoin tympii, mutta aika ja jaksaminen ei tahdo riittää minkään uuden kivan kokeiluun. Mieluummin vaan pastat ja kasvikset höyrykeittimeen, jauhelihapihvi uuniin ja ääntä kohden. 

Mutta eilempä...vietettyäni ihanan ja rentouttavan vapaa päivän, päätin kokeilla päivällisellä fitness tortilloja! Ja siis keksin nämä itse.

Tortilla pohjina käytin täysjyvälasagnelevyjä. Punnitsin niitä siis sallitun määrän ja laitoin ne höyrykeittimeen tulemaan. Sitten punnitsin jauhelihan, paprikaa, tomaattia, kurkkua ja sipulia. Paistoin jauhelihat, paprikan ja sipulin kevyesti ja nopeasti ja maustoin chilillä, paprikalla, valkosipulilla, mustapippurilla ja cayenne pippurilla ja jätin vähäksi aikaa kannen alle tekeytymään, levyjen pehmetessä keittimessä.

Päivälliseeni kuuluu ½ avocado, joten tein nk. guacamolea. Kaivelin avocadon kippoon ja muussasin suolan ja valkosipulijauheen kanssa, lisäsin joukkoon myös säästämäni tilkan pilkottua sipulia ja tomaattia ja laitoin hetkeksi kylmään.

Kaiken ollessa valmista, rullasin jauhelihatäytettä(johon viimeisenä lisäsin tomaatit ja kurkut) lasagnelevyjen sisään lautasella, guacamolet niskaan kera punnitun määrän raejuustoa ja se on siinä! Oli muuten herkkua!! (suosittelen kuitenkin katsomaan, ettei chiliä humpsahda erehdyksessä liikaa. Imin sitä nenään ja joka paikkaan..vähä hikoilutti.)

Sellasta siis tänään. Pakko sanoa, että olisin aika hukassa tällä hetkellä ilman tätä hurahtamistani treenaamiseen ja kaikkeen siihen liittyvään. Kunnon treeni vaan pelastaa päivän, ku päivän ja saa paskimmatkin ajatukset ja asiat siirtymään kokonaan syrjään vähäksi aikaa. Ai, että. Se vaan tekee mut onnelliseksi. Hih!

Kivaa viikonloppua ihmiset!