Hektinen arki

Reilu 3 viikkoa on nyt vierähtäny valmennuksen alotuksesta ja tänään oli aika lähettää valmentajalle ekat mitat. Otin siis 24.11 itestäni lähtömitat ja nyt kolme viikkoa myöhemmin uudet. 

Siitä huolimatta, että kolmessa viikossa tapahtunut muutos on silmilläkin nähtävissä, oon noudattanu ohjeita ja treenannu, ku mielipuoli kaiken muun ohella, pelkäsin kuollakseni etten oo tehny siltikään tarpeeksi eikä mitään tuloksia ole näyttää. Mutta turhahan se pelko oli. n. 2cm lähteny joka kohdasta, en kylläkään tiedä millanen saavutus se on kolmessa viikossa, oisko voinu lähteä enemmän? Olisinko voinu treenata vieläkin kovempaa? Olisin varmaan, mutta näillä mennään.

Vasen ylhäällä otettu 2,5kk sitten Japanissa, oikea n. 2kk sitten Taiwanissa ja alin vasen viikko sitten ja oikea eilen. Sieltä ne vatsalihakset pikkuhiljaa pyrkii jällen näkyviin (jopa näköjään vinot!!) ja hartialinja on selkeytynyt ja persauksiinkin jo hieman pyöreyttä tullut lisää. Hommiahan on vaikka kuinka paljon vielä, etenkin tuo alaruumis, kun on sellanen murheenkryyni ollu aina. Ja se onki vielä ihan eri paria yläkropan kanssa. Onneks rakastan jalkapäiviä!

Aika ällöttävältä muuten näyttää tuon alaosaston muotoutuminen. Kun osasta paikkaa on palanu rasva ihan selkeesti vauhdikkaammin ja siihen kohtaan on jääny tavallaan sellanen löysä tyhjä nahkapussi(kuulostaapa ihanalta), jonka oletan siis kyllä aikanaan tiukkenevan lihaksen kanssa kiinteämmäksi, mutta joka nyt tuo mieleen lähinnä 80v mummon riippuvan pakarapussin. Hahhah. Onneks se nyt ei oo niin radikaalisti havaittavissa muuta, ku sillon, ku intoudun tekemään peilin edessä lähempää tulos tarkastelua ja puristelemaan selluliittikasoja. hahhah.

Ruokavalion noudattamisen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. Syön kaiken mitä vaaditaan niillä aikaväleillä, kun vaaditaan. Välillä on kiva, ehtiessäni, väsätä niistä ainaisista samoista raaka-aineista kaikenlaisi versioita, kun yleensä tulee vaan syötyä ne sellaisenaan, ku ne on. Kasvikset, proteini ja hiilari kypsäksi ja ei, ku ääntä kohti. 

Välillä oon tehny paprikajauhelihapihvejä. Sika hyviä, kun laittaa reilusti chilijauhetta ja pippuria. Sidosaineeksikaan ei tarvii, kun pikku lorauksen vettä, että saa paprikapalat ja jauhelihan mössättyä sekasin, palloksi ja taputeltua pihviksi pellille. Sitten vaan uuniin. Toisinaan oon laittanu myös osan keitetyistä riiseistäni pihviin.

Täytetty paprika on myös ollu hyvää. Jauhelihat/kanat esipaistettuna sisään, reilusti mausteita (oreganoa päälle, jos jauhelihaa) ja uuniin. Kyytipojaksi pennepastaa, raejuustolla täytetty avokadon puolikas ja NAM!

Ja parsakaalihan on mun hyvä ystävä, joten se nyt menee miten päin vaan hyvänä lisukkeena painon sallimissa rajoissa aterialla! 

Baari hommiakin tässä eilen harrastelin. Pääasiassa duunin merkeissä, mutta jäi siinä reilusti aikaa ihan istua alaskin vesituopillisen kanssa ja lätistä sitä kuuluisaa paskaa. Ai, että miten mun aivot nautti!! En muista millon viimeks oisin voinu huoletta käyttää verbaalista lahjakkuuttani ilman, että kukaan loukkaantuu jokaisesta läpästä mitä heitän. Ja nauraa ja hymyillä tuntikausia ihan vaan siksi, että seura oli viihdyttävää ja olo oli rento pitkästä aikaa.

Vähän toki moinen pilkkuun asti istuskelu verotti tän päivän meininkejä ja myöhästytti mut omalta aamupalaltani niin, että nyt kukun yötä vasten ja ootan, että saan syödä iltapalani. Mutta olihan se sen arvosta.

Huomenna alkaa viimenen viikon kierto treeniä ja sitte pääsen ihan oikeelle joululomalle. Ei duunia, ei treeniä..vaan äitin lihapadat ja sohva!